Jesse
"En mä sitä", Jesse kiirehti korjaamaan, miettien mitä sanoisin. Hän huokaisi vilkaisten laukusta pilkistävää kuvaa hänestä ja Juliasta nuorena. Se oli hänellä aina mukana.
"Mä vaan.. En mä oikein näe itseäni ihailtavana", hän naurahti nolona, rapsuttaen takaraivoaan.
"Mut vaan.. Et jos.. Se sitä tulee tarvitsemaan.. Kun se sitä tulee tarvitsemaan.. En mä tiedä.. Sano sille et jos se haluaa niin mulle voi aina tulla puhumaan", hän takelteli epäselvästi. Sellaisella pienellä paikalla kuin vaalajärvi ei ollut muita samanlaisia kuin hän ja kaiken sen epätietoisuuden kokeminen yksin oli ollut raastavaa. Eihän hän toki ollut varma tarkoittiko Jake juuri sitä mitä hän luuli, mutta kuitenkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti