67.

Nate

''Ei, mutta... No, antaa olla'', Nate vastasi, hymähtäen hieman vaivaantuneena. Hän pureskeli huultaan hiljaisuuden laskeutuessa porukan keskelle, eikä hän voinut olla miettimättä, miten kaikki pian muuttuisi entisestään ja miten erilainen tämä vuosi tulisi olemaan heidän edellisiinsä verrattuna. Ehkä muutos olisi hyvä asia, ehkä ei, sitä ei kukaan osannut sanoa. Pitäisi vain katsoa ja odottaa.

66.

Niko

Niko ei voinut olla virnuilematta huvittuneena. Hänellä oli kyllä itsekin käyneet mielessä vain jotkut seuraleikit, muttei hän ihan noin suorasukainen ollut. 

"Ainahan me tehdään yhdessä jotain", hän kommentoi, kun ei muutakaan keksinyt. "Niin ei kai sen mitään ihmeellistä tarvitse olla?"

65.

Nate

Nate mutristi huuliaan hieman loukkaantuneen näköisenä.

''En mä nyt ihan mitään seuraleikkejä tarkoittanut, vaan jotain kivaa, että kaikki rentoutuis hieman'', blondi mutisi enimmäkseen itselleen eikä malttanut olla ajattelematta, että uusi poika varmaan piti heitä kaikkia jotenkin hermostuttavina, kummallisina tai vähintäänkin tungettelevina. Hän puuskahti itsekseen ja virnisti sitten hieman vaivaantuneena muille.

''No... Mitä nyt?''

64.

Pyry

Pyry vilkaisi hieman huvittuneena muistaaksensa Nateksi kutsuttua nuorta, joka oli suunsa avannut.

"Ai jotain seuraleikkejä?" hän naurahti, kohottaen kulmaansa. Siihen hän ei suostuisi kirveelläkään. 

"Mun pitää valitettavasti purkaa mun laukut, mut ehkä joku toinen kerta", hän selitti, saaden erään tytöistä, ilmeisesti Julian, virnistelemään kuin idiootti. Niine sanoineen hän nousi pöydänäärestä, kiitti Rikua opastamisesta ja lähti yläkertaan (karkuun).

63.

Nate

Nate ei voinut olla huomaamatta uuden pojan, Pyryn, hermostuneisuutta ja mietti, miten he voisivat saada tuon rentoutumaan hieman. Ehkä olisi paikallaan tehdä yhdessä jotain mukavaa, vielä kun koko porukka oli pari päivää kasassa.

''Mitä jos tehtäisiin yhdessä jotain?'' blondi ehdotti kun muut hiljenivät hetkeksi. Hän katseli näiden reaktioita ja mietti, mitä he voisivat tehdä, mutta ei harmikseen keksinyt mitään järkevää. Olisiko pullonpyöritys tai jokin vastaava laimea ja itsestään selvä seuraleikki jo niin kauhtunut, ettei kukaan sellaisia halunnut enää harjoittaa?

62.

Pyry

Tutustui vuorollaan kaikkiin loppuihin uusista asuinkavereistaan ja oli hieman pyörällä päästään. Pystyi sanomaan, että porukka oli varsin kaiken kirjavaa sakkia. Hän hypisteli paitansa helmaa, yrittäen olla näyttämättä lievää hermostumistaan. Mitä pitäisi tehdä, saati sanoa?

61.

Netta & Mari

Netta punastui kevyesti ja hymyili tyttöystävälleen ennen kuin suukotti tämän poskea vastavuoroisesti. Portaista oli hetki sitten letit selkää läiskien pomppinut alas myös Mari, joka hymyili aurinkoisesti kaikille ja meni Helmi-Nellan viereen, halaten tätä lämpimästi. Sitten hän kääntyi Pyryä kohden.

''Moi, kiva tavata! Mä olen Mari'', platinablondi esitteli itsensä iloisesti ja puristi pojan kättä kohteliaasti.

60.

Pyry & Julia

Pyry hymyili myös Netalle ja nyökkäsi. Tämä oli selvästikin puheliaampi tapaus kuin Helmi-Nella.

"Mä olen Pyry", hän esitteli itsensä, säikähtäen pienesti kun Netan takaa pomppasi suhteellisen pitkä naisenalku. 

"Huomenta, mä olen Julia", blondi esitteli itsensä ja suukotti rakkaansa poskea. 

59.

Netta

Netta tuli portaat alas hieman Helmi-Nellan perässä, päällään musta toppi sekä lyhyet, noin puoleen reiteen ylettyvät yöhousut. Hän pysähtyi portaiden juureen ja katseli pöydässä istuvaa vierasta poikaa hetken ymmällään ja vilkaisi sitten Rikua, yhdistäen yksi plus yksi päässään yhteen. Tyttö tökkäsi lasejaan ylemmäs ja käveli pojan luo pieni hymy huulillaan.

''Huomenta'', Netta sanoi reippaasti ja ojensi kätensä pojalle. ''Mä olen Netta'', hän esitteli itsensä ja nyökkäsi Helmiä kohti. ''Ja tämä tässä on mun huonekaveri Helmi-Nella'', punapää jatkoi. ''Mikä sun nimi on?'' hän vielä kysyi ja veti hieman henkeä puhuttuaan niin paljon yhteen putkeen.

58.

Pyry & Helmi-Nella

Pyry nyökkäsi ollen hieman pyörällä päästään. Hän vilkaisi portaikkoon ja katseli lyhyen tytön saapumista hieman arvioivasti. 

"Huomenta", hän toivotti mahdollisimman mukavalla äänellä. Helmi-Nella katsoi Pyryä ensialkuun jokseenkin pitkään, mutta hymyili tälle lopulta. 

"Huomenta", hän toivotti, kiittäen luojaa että hänellä oli yöhousut jalassaan tänä aamuna. 

57.

Riku

Riku virnisti hieman ujosti toisen ilmeelle ja läiski huoneiden ovia kämmenellään kulkiessaan niiden ohi. Joidenkin takaa kuului tukahdutettua muminaa ja toisten puhetta tai enemmänkin ehkä väsynyttä ärinää.

''Täällä on meidän jätkien lisäks neljä tyttöä kanssa'', tummahiuksinen muisti mainita vielä, sillä ei uskonut sen tulleen esille missään välissä. Hän istui keittiön pöydän ääreen ja viittoi Pyryäkin istumaan, kunnes portaista alkoi kuulua kolinaa.

56.

Pyry

Pyryn ilme oli varmasti näkemisen arvoinen, kun hänen leukansa putosi lähes lattiaan. Koko asuntola täynnä homoja?! Hän naurahti jokseenkin kuivasti ja nyökkäsi. 

"Okeeiii..Mielenkiintoista", hän sanahti, yrittäen osata suhtautua kuulemaansa jotenkin järkevästi. Tää on joko taivas tai helvetti.. hän mietti kävellessään Rikun takana takaisin alakertaan. 

55.

Riku

Riku hymähti ja nyökkäsi, miettien hetken. Hän arveli, että toisesta täytyi tuntua ulkopuoliselta, ja mietti itseään muutama vuosi sitten, kun oli alkanut viettämään aikaa porukan kanssa, eikä ollut tuntenut kunnolla oikeastaan muita kuin Ronin ja Jaken.

''No... Oikeastaan kaikki muut seurustelee... Paitsi mun serkku, Roni, ja yks toinen jätkä nimeltä Nate'', hän kertoi ja vilkaisi kelloa. Hän nousi ylös sängyltä.

''Öh... Mennään alas keittiöön, noi yhdet sais luvan herätä niin saat tavata ne'', Riku päätti ja avasi huoneen oven.

54.

Pyry

Pyry kuunteli Rikun selitystä, yllättyen lievästi kun kuuli kaikkien tuntevan toisensa. Ulkopuolinen olo valtasi hänet lähes heti, mutta hän pyrki pitämään sen poissa näkyvistä ja mielestä. 

"Okei.. No.." hän mutisi, tietämättä oikein itsekkään mitä hänen olisi hyvä tietää. 

"No.. Seurusteleeko täällä olevista kuinka moni, keskenään tai yleisesti ottaen. Etten koita iskeä ketään varattua", hän naurahti, muistellen viime kertaista iskuyritystään joka oli karahtanut karille pahanpäiväisesti. Jätkä oli ollut varattu, sekä hetero. Hän ei ollut nähnyt toisella silmällään viikkoon, kun se oli lähes turvonnut umpeen. 

53.

Riku

Riku sulki oven perässään, jottei vielä herättäisi muita ja istahti sitten omalle sängylleen, jota ei ollut vielä kerennyt laittaa kiinni. Hän katsoi toista arvioivasti, eikä osannut päättää luottaisiko tähän vai tarkkailisiko tätä muutaman päivän, ennen kuin teki virallisen päätöksen. Tummahiuksisen pojan käsivartta syyhytti ja hän oli kiitollinen siitä, että oli muistanut laittaa pitkähihaisen ylleen.

''Tuota... Tunnen mä, öh... Yks niistä on mun serkku ja... Loput sen kavereita joista on tullut myös mun kavereita...'', Riku kertoi hieman takellellen, miettien mitä olisi hyvä sanoa. Hänelle tuli kuitenkin tenkkapoo, kun ei ollut varma, mitä toinen tarkoitti viimeisillä sanoillaan.

''Millasia asioita tarkotat, että sun ois hyvä niistä tietää?'' hän tiedusteli hämmennys äänessään ja kasvoillaan.

52.

Pyry

Pyry katseli arvioden asuntolaa, heidän siirtyessä yläkertaa päin. Rikun äänensävystä ja suljetuista ovista päätellen kaikki muut nukkuivat vielä. Hän katseli huonetta edessään, huokaisten pienesti, vaikka toinen vaikutti oikein mukavalta ei hän oikein ollut vakuuttunut tästä huoneen jakamisstydeemistä.

"Tunnetko sä nää kaikki muut täällä?" hän kysyi hiljaa, ja istahti käyttämättömälle sängylle, jonka arvioi omakseen. "Ja onks jotain mitä mun pitäisi tietää? Ettei tuu mitään väärinkäsityksiä tms.." 

51.

Riku

Riku punastui heleästi eikä voinut estää pientä hymyä kohoamasta pisamaisille kasvoilleen. Hän tunsi olonsa heti hieman rennommaksi, kun toinen ei tuominnutkaan häntä, niin kuin monet muut tekivät, ja hän uskoi, että he tulisivat pärjäämään huonetovereina loistavasti.
''Öm... Kiitos paljon. Mukava tutustua suhunkin'', hän sanoi ja otti laukun vastaan, lähtien sitten sitä kantaen näyttämään tietä yläkertaan. Hän päätti silti pysyä vielä varuillaan, sillä ei voinut olla varma, oliko toinen todella sellainen, miltä vaikutti. Kavuttuaan portaat ylös ja varmistettuaan, että Pyry pysyi hänen perässään, Riku ohjasi tämän valkoiselle ovelle, jossa oli numero 3.
''Tässä tää ois'', tummahiuksinen ilmoitti hiljaa, muistaen äkkiä että muut nukkuivat (ainakin hänen tietääkseen) vielä. Hän avasi huoneen oven ja päästi toisen sisään ensin.

50.

Pyry

Pyryn väkinäinen hymy suli aivan oikeaan Rikun sönköttäessä, eikä hän kerennyt estää itseään kommentoimasta: "Vähän sä olet suloinen."

Hän ei yrittänyt vaikuttaa mitenkään iskevältä tai mitään, se oli vain kommentti, koska hänestä niin oli. 

"Mutta siis.. Kiitos, mukava tutustua", hän sanoi ja ojensi yhden laukuistaan toiselle. Hän veikkasi sen olevan yksi kevyimmistä, koska ei vain olisi kehdannut antaa toiselle sitä kaikista painavinta.

49.

Riku

Riku vilkaisi pojan, Pyryn, käsissä olevia laukkuja ja sitten takaisin tämän kasvoihin, vääntäen itsekin väsyneelle naamalleen jotain, jonka toivoi edes etäisesti muistuttavan hymyä.

''Joo, mä... arvelinkin niin. Öh, tuota... Mä olen Riku'', hän takelteli ja läimi itseään henkisesti. Hyvän vaikutelman olisi voinut tehdä toisellakin tavalla, mutta minkäs sille voi, jos ihmisille puhuminen on vaikeaa.

''Sä tulet ilmeisestikin mun huonekaveriksi'', tummahiuksinen totesi ja nyökkäsi kohti Pyryn laukkuja. ''Mä voin auttaa noiden kanssa, meidän huoneet on nimittäin yläkerrassa'', hän tarjosi, väistyen hieman jotta toinen pääsi sisälle.

48.

Pyry

Pyry vinkaisi yllättyneenä oven auetessa ennen kuin hän edes kerkesi koputtaa tai pimpottaa ovikelloa. Hän katsoi hetken typertyneenä oven avannutta poikaa, kunnes älysi hymyillä pienesti. 

"Huomenta, mä olen Pyry", hän aloitti esittelemällä itsensä, muttei jaksanut edes yrittää alkaa kätellä. Hänen kätensä olivat lievästi täynnä. "Mun pitäs muuttaa tänne."

47.

Riku

Riku ei ollut saanut unta kunnolla koko yönä, joten hän oli luovuttanut kahdeksan maissa ja mennyt alakertaan juomaan turhankin vahvaa kahvia, jota hädin pystyi sen kitkeryyden takia nielemään. Poika huokaisi ja katsoi kelloa puhelimestaan, se näytti vasta kymmentä. Ehkä hän voisi käydä metelöimässä yläkerrassa niin, että muutkin heräisivät... Yhtäkkinen ääni ovelta havahdutti hänet ja hän kiiruhti nopeasti eteiseen ja kurkkasi sivuikkunasta ulos. Asuntolaa kohti käveli aivan vieraan näköinen poika, ja ensin Riku meinasi mennä kysymään, oliko tämä eksynyt, kunnes tajusi, että tuo poika oli todennäköisesti se uusi oppilas, joka oli tulossa heidän asuntoonsa, ja itse asiassa juuri hänen huonetoverikseen. Tummahiuksinen kiitti onneaan siitä, että oli jo pukenut päälleen ja avasi oven hetkeä ennen kuin poika ehätti siihen.

46.

Pyry

Seuraava aamupäivä:

"Onko sulla varmasti kaikki?" huolestunut nainen tarkistaa varmaan sadatta kertaa. Pyry tuhahtaa hieman ärtyneenä, vääntäen teennäisen hymyn huulilleen.

"Joo, on on", hän vahvisti tälle, kumartuen samalla halaamaan. Nainen oli hänen äitinsä, muttei hän enää osannut tätä äidiksi kutsua, saati ajatella tätä siten. 

"Anteeksi, että mä en jouda tulemaan sun kanssa tuonne sisälle", nainen hössötti, kavutessaan takaisin autoonsa, josta oli vasta noussutkin. Pyry pudisti päätään, toivoen tämän menevän vaan pois.

"Mä kyllä pärjään. Mene nyt ettet myöhästy töistä", hän kehotti, ja heilutti hyvästiksi, kun auto viimein hetken päästä kaarsi pihasta pois. Vihdoin hän saattoi päästää pitkään pidättelemänsä huokauksen ilmoille ja siirsi katseensa asuntolaan, jossa tulisi asumaan. Hän ei olisi halunnut lähteä asumaan vieraiden ihmisten kanssa, mutta kotona oleminen oli tuntunut aivan liian ahdistavalta, joten rahatilanteeseen nähden tämä oli tuntunut parhaimmalta ratkaisulta. Hän huokaisi vielä uudelleen, lähtien raahaamaan kamojansa kohti taloa. 

45.

Mari

Mari laski ostoskassin käsistään kuistille hetkeksi, kaivoi avaimen vaaleansinisen farkkutakkinsa taskusta ja avasi oven. Hän odotti, että muut menivät sisään, otti muovipussin ja sulki oven perässään. Platinablondi heitti kengät jalastaan eteiseen ja vei sitten ruokakassin keittiöön, jossa pöytä oli jo katettu. Porukka näytti taas menneen olohuoneeseen tappamaan aikaa nälkäisinä ruokaa odotellessaan.

''No niin, nyt ois sitä ruokaa tarjolla!'' Mari ilmoitti iloisesti hymyillen, ja käytyään pesemässä kätensä, hän alkoi lastata mehuja ja muita kylmään kuuluvia elintarvikkeita jääkaappiin.

44.

Antti

Antti naurahti, toivoen todella Naten olevan oikeassa ja että kaikki tosiaan menisi hyvin. Hän tulisi kaipaamaan ystäviään, heidän porukkaansa, mutta vielä enemmän hän kaipasi Danielia ja tämän lämmintä syliä (sitä hän ei tosin myöntäisi kellekkään).
He saavuttivat tytöt nopeasti ja jatkoivat yhdessä jutellen koko matkan kauppaan ja sieltä takaisin. 

43.

Nate

Nate hymyili ymmärtäväisesti ja taputti Anttia hellästi olalle. 

''Niinhän se tosiaan on'', hän myönsi. Oli toki mukavaa, että vaihdossa tulisi jo ennestään tuttu henkilö, mutta hän ei voinut olla miettimättä, että tuntuisi omituiselta, kun porukasta puuttuisi yksi niin pitkään, melkein vuoden.

''No, hyvin se menee. Tietysti me häiritään sua Skypen kautta joka helvetin päivä'', blondi totesi, naurahtaen kieroutuneesti ja virnistäen. Jossain hieman kauempana tytöt olivat pysähtyneet odottamaan heitä.

42.

Antti

Antti pudisti päätään hymyillen. Hänellä oli ollut vähän sama ajatus. 

"En ole, eikä kyllä nyt edes ole ollut aikaa miettiä koko asiaa, kun omakin lähtö on niin lähellä", hän selitti, katsellen samalla ympärilleen, yrittäen painaa kaikki pienimmätkin asiat muistiin. Hän oli innoissansa vaihtoon lähdöstä, eikä malttanut odottaa Danielin näkemistä, mutta vajaa vuosi oli pitkä aika.

41.

Nate & Netta

Nate antoi Marin ja Helmin mennä edeltä ja jättäytyi hieman jälkeen kävelläkseen Antin kanssa.

''Ethän sä ole sanonut kenellekään mitään siitä, kuka tänne on vaihtoon tulossa?'' blondi kysyi, tajuten kuulostavansa hieman liian epäilevältä ja lisäsi nopeasti, ''Mä vaan haluan, että se olisi yllätys, vaikka eihän siitä pitkään ole kun me nähtiin ne kaikki'', hän sanoi virnistäen hieman. Hänen englantilaiset ystävänsä olivat tosissaan olleet taas käymässä Suomessa kesäloman alussa ja sen kahden viikon ajan kaikilla oli ollut mukavaa.

Netta katseli katettua pöytää tyytyväisenä, ja oli iloinen siitä, että se oli niin suuri, että he kaikki 11 mahtuivat siihen. Hieman ahdastahan se oli, mutta ei sille voinut mitään. Punapää kietoi kätensä tyttöystävänsä olalle ja suukotti tämän ohimoa rakastavasti. Kliseistähän se oli, mutta oli kiva, kun oli joku, jota rakasti ja joku rakasti takaisin. Netta ei yleensä ollut kovin yltiöromanttinen persoona, mutta hän halusi osoittaa Julialle rakkauttaan aina, kun vain oli mahdollista.

40.

Antti

Antti pudisteli hieman huvittuneena päätään Jaken hätistellessä heitä, muttei sanonut mitään. Hän oli vain tyytyväinen kaiken järjestyessä hyvin ja nopeasti. Hän läksi muiden mukana eteiseen ja seurasi siitä pihalle. Onneksi kaupalle ei ollut pitkä matka, sen verran keskustassa koko kampus oli. 

39.

Jake & Mari

Jake virnisti ja heilautti kättään kuin tuo yksinkertainen ele pystyisi hätistämään neljä ruuanhakijaa maagisesti ovesta ulos.

''Totta kai laitetaan, menkää jo'', hän hätisteli ja katosi samantien keittiöön sinne jo menneiden perässä.

Mari sujautti vaaleanpunaiset ballerinat jalkoihinsa ja otti eteisen pöydältä avaimen. Hän varmisti, että kauppalista ja rahat olivat mukana ja hymyili sitten Helmille, Natelle ja Antille.

''Älkää särkekö mitään!'' tyttö kailotti keittiön suuntaan virnistäen ja avasi sitten oven, astuen jo hieman viilenneeseen kesäiltaan.

38.

Helmi-Nella & Antti

Antti nyökkäsi, vilkaisten Helmi-Nellaa, joka hymähti hyväksyvästi. Tyttö nousi ylös, vilkaisten Anttia.

"Jos säkin tulisit?" hän ehdotti, hymyillen pienesti, Antti nyökkäsi uudelleen. Miksipäs ei. 

"Kunhan työ muut sitten kanssa katatte sen pöydän."

37.

Nate & Mari

Nate virnisti Antille kiitollisena ja nousi ylös käsiään venytellen.

''Mä voin lähteä ainakin'', hän ilmoitti, katsellen muita odottaen vapaaehtoisia mukaanlähtijöitä. Mari, joka oli napannut jostain paperia ja kynän ja raapustellut äkkiä kauppalistan, nousi myös ylös hamettaan oikoen.

''Mä kanssa. Tulisitko säkin, Helmi?'' platinablondi kysyi tyttöystävältään hymyillen.

36.

Antti

Antti kohotti kulmaansa hieman yllättyneenä Naten oikeastaan hyvälle idealle ja hymähti myöntävästi.

"Ei muuten ollenkaan paska ajatus", hän sanahti, katsoen kysyvästi muita ja sai osakseen hyväksyviä nyökkäyksiä. 

"Jos neljä lähtee ja muut jää?" hän ehdotti,

 "Jonkinmoinen kauppalista olis kans hyvä."

35.

Nate

Nate vilkaisi Ronia, joka ei kuitenkaan näyttänyt, ihme kyllä, innokkaalta väsäämään mitään ruokaa. Blondi mietti hetken ja läpsäisi kätensä yhteen idean saatuaan.

''Jos tehdään sillain, että muutama meistä kävis hakemassa ruokaa jostain ja loput jäis kattaan pöydän, niin voitais syödä yhdessä pitkästä aikaa?'' hän ehdotti, hymyillen hieman lammasmaisesti. Heillä oli viime vuonna ollut tapana syödä yhdessä, ja se tapa teki pojalle kotoisan olon.

34.

Niko & Julia

Niko pyöräytti Julialle silmiään, vaikka tiesi muidenkin varmaan olevan aika samaa mieltä tämän kanssa edes jollain tasolla. Hän istahti takaisin edeltävälle paikalleen ja kuunteli blondin tytön kikatusta. 

"Nyt kuule esitit sellaisen kysymyksen etten tiedä", tyttö sanahti, virnuillen yhä ja vilkaisi kelloa. 

"Mehän voitaisiin lähteä hakemaan jotain ruokaa ellei joku jaksa alkaa kokkaamaan?" 

33.

Roni & Netta

Roni istui entiselle paikalleen ja loi Juliaan katseen, joka oli samaan aikaan sekä huvittunut että ärtynyt. Netta pyöräytti silmiään ja huokaisi teeskennellyn dramaattisesti, Hän läppäsi tyttöystäväänsä hellästi takaraivoon ja hymyili tälle rakastavasti. Sitten punapää käänsi katseensa muihin, jotka jostain syystä kaikki olivat hiljaa.

''No... Mitäs nyt?''

32.

Niko ja Julia

Niko naurahti, nyökäten. Totta. Pää olisi levinnyt vähemmästäkin. Hänellä ei myöskään ollut kuin tpaita yllään, joten alkoi tulla jo hieman viileä.

"Mennään vaan", hän myötäili, astuen ovesta sisään. Oli oikeastaan huolestuttavan hiljaista ja heidän saapuessa takaisin olohuoneeseen Julia pomppasi pystyyn, hymyillen leveästi. 

"Vähän söpöä", tyttö liversi silmät koomisen suureksi avattuna. 

31.

Roni

Roni virnisti takaisin, halaten Nikoa vastavuoroisesti ja taputtaen tätä selkään hellästi. Irrottauduttuaan hän hymyili vinosti.

''Hyvä, ei tätä ois kestäny kukaan enää pidempään'', hän totesi. Aurinko alkoi laskea ja sisältä tulevat äänet olivat yllättävän hiljaisia, vaikka sekä ikkuna että ovi olivat raollaan.

''Mennäänkö takas sisälle?'' brunette kysäisi liiskaten muutaman käsivarrellaan parveilleen itikan.

30.

Niko

Niko ei voinut olla nauramatta Ronin omalaatuiselle toteamukselle. Sellaiset olivat aina saaneet hänet nauramaan. 

"Kavereita", hän vahvisti, virnistäen ja otti pari askelta lähemmäs brunettea halaten tätä nopeasti. Ei hän yleensä halalillut ketään, mutta vaikkei hän sitä usein myöntänytkään toinen oli hänen paras kaverinsa,

29.

Roni

Roni virnisti hieman, miettien hetken. Heidän väliensä hetkellinen kiristyminen oli samalla kaikkien ja ei kenenkään vika, eikä siitä oikeastaan ollut syyttäminen kuin heitä itsejään.

''Ei meidän ystävyyden tarvii mennä yhtä vituiks kuin jeesuken pääsiäisen'', brunette sanoi pehmeästi, katsoen Nikoa kunnolla ensimmäistä kertaa viikkoihin ja hymyillen hieman vinosti kuten aina. Hän nousi ylös kovalta muovituolilta ja kääntyi niin, että seisoi pidemmän edessä.

''Kavereita?''

28.

Niko

"Mut sen nimenomaan olis pitänyt valita!" Niko ärähti vahingossa. Ei hän Ronille ollut vihainen, lähinnä itselleen ja hieman Jakelle.

"En mä halua et meidän ystävyys menee paskaksi sen takia", mustahiuksinen sanoi hieman epätoivoa äänessään, naurahtaen kuitenkin pienesti eräön asian vain yhtäkiä hypätessä hänen mieleensä.

"Tosin .. mä en usko et oisin sietänyt tietoa toisesta rakkaasta ollenkaan jos se olis ollu kukaa muu kuin sä.."

27.

Roni

Roni katseli Nikoa hetken ihan hiljaa. Hän tiesi kyllä, että asiaa ei voitu vältellä ikuisesti, mutta hän olisi mielellään vältellyt sitä vielä vähän pidempään.

''Ei niin, mä tiedän'', poika sanoi hiljaa, purren huultaan. Hän oli vatvonut sitä mielessään niin paljon, että välillä tuntui, kuin elämässä ei mitään muuta olisikaan enää kuin pelkkiä tyhjiä suhdesotkuja.

''Mä... En vaan halunnut, että Jake joutuu valitsemaan, joten mä tein asiat sille helpommaksi'', Roni totesi, miettien, kuinka typerältä sanat kuulostivat. Oikeasti hän oli se, kenen syytä se oli; hän ei tuntunut olevansa kykenevä olemaan jonkun kanssa, joka rakasti myös jotakuta toista.

''Sitä paitsi se on onnellinen sun kanssa.''

26.

Niko

"Kukaan ei pyytänyt sua tekemään sitä", Niko sanoi hetken hiljaisuuden jälkeen,  kun ei enää kestänyt olla hiljaa. Hän tunsi olonsa niin syylliseksi, vaikka tiesi ettei varsinaisesti ollut tehnyt mitään väärää. 

"Sun ei olis ollut pakko", hän jatkoi, nostaen katseensa Roniin. "Entä jos Jake oliskin halunnut mieluumin sut eikä mua?!" 

25.

Roni

Roni puhalsi savua ulos suustaan ja naurahti ilottomasti. Jokin hänen sisällään oli tiennyt, kuka kuistille hänen seurakseen ilmaantuisi, ja hän oli hieman yllättynyt siitä, että kaukaiselta tuntunut aavistus oli pitänytkin paikkansa.

''Todennäköisesti näin on käynyt'', brunette totesi yksinkertaisesti, tumpaten tupakan vierellään olevan pöydän päällä lepäävään tuhkakuppiin. Yhtäkkiä laskeutunut hiljaisuus tuntui painostavalta ja kiusalliselta, eikä hän äkkiä osannutkaan sanoa mitään. Roni rummutti sormillaan tuolin käsinojaa ja katseli metsää, jonka taakse aurinko laski.

24.

Niko

Niko taisi olla ainoa, joka kiinnitti mitään huomiota Ronin sanoihin. Kaikki muut keskustelivat tai seurasivat kiihkeää keskustelua. Hän huomasi Ronin kuitenkin luikkivan aivan päin vastaiseen suuntaan mihin oli sanonut menevänsä ja hänellä oli pieni arvaus mihin.

"Tiesithänsä että miljoonat viattomat puut on joutuneet kärsimään sun sätkäsi takia?" Hän sanahti, astuessaan kuistile ja jäi nojailemaan seinää vasten. Ei vain olisi tuntunut luontevalta istua toisen viereen juuri nyt. 

23.

Roni

Roni salli itsensä syrjäytyä keskustelusta hetkeksi, sillä koko tunnelma oli jotenkin uninen. Kenelläkään ei oikeastaan ollut mitään ideoita eikä kukaan tuntunut olevan halukas lähtemään mihinkään. Matka ja muut asiat olivat kai vaatineet osansa kaikista. Brunette tunsi turhautumisen kasvavan sisällään, joten hän nousi ylös sohvalta.

''Käyn vessassa'', Roni mumisi ei-kenellekään ja läksi pois olohuoneesta, mutta sen sijaan, että olisi mennyt vessaan, hän meni keittiön läpi takaovelle ja astui takakuistille lämpimään ilmaan. Poika kaivoi tupakka-askin ja sytkärin taskustaan, istuen muoviselle tuolille tuijottelemaan edessään aukeavaa metsää.

22.

Niko

Niko huokaisi raskaasti, saaden oudoksuvia katseita vieressään istuvilta ihmisiltä. Se kuitenkin oli hänen ongelmistaan pienin. Hän tiesi kyllä käyttäytyvänsä typerästi Ronin seurassa, mutta mitä hänen olisi pitänyt sanoa. "Kiitos, kun erosit Jakesta"? Koko ajatuskin kuulosti helvetin naurettavalta. Kaikki oli kuitenkin tienneet että jomman kumman heistä olisi peräännyttävä itse jossain vaiheessa, kun Jake ei itse ollut saanut mitään aikaiseksi. Hän oli ehkä jopa hieman vittuuntunut Jakeen, kun tämä oli ylipäätänsä alkanut pyörittämään heitä kahta samaan aikaan ja vielä enemmän vittuuntunut itseensä, kun oli sallinut sen jatkua. 

21.

Riku

Riku istui Jessen viereen ja loi merkitsevän katseen serkkuunsa, joka oli syventynyt keskustelemaan Antin ja Naten kanssa jostain. Vaikkei hän ollut itsekään mikään ihmissuhde-expertti, häntä kyllästytti katsella Ronia ja Nikoa, jotka hädin tuskin sanoivat toisilleen sanaakaan. Poika kierrätti katsettaan nopeasti kaikissa muissa, jotka olivat ahtautuneet istumaan sohville kuka mihinkin. Riku ei voinut olla miettimättä miten asuntolan ilmapiiri muuttuisi uuden pojan sekä vaihto-oppilaan saapuessa ja Antin lähtiessä Englantiin.

20.

Jesse

Jesse vilkaisi nopeasti ympärilleen, nyökäten lopulta hyväksyvästi. Varsinaiset tavarat olivat vielä asettelematta, mutta sen kerkeäisi varmasti tehdä myöhemminkin, vaikka se hieman nyt jäisikin häiritsemään. Kuitenkin tuntui että universumi halusi hänen olevan muiden kanssa nyt, kun häntä oli niin usein muiden mukaan houkuteltu, että olisi parempi vain mennä mukana. 

Heidän saavuttuaan ala-kertaan muiden luokse Jesse pisti merkille erään häiritsevän asian. Oikeastaan kaikki varmaan olivat kyllä huomanneet sen jo aika päivää sitten. Ronin ja Nikon välinen ilmapiiri oli jotenkin kireä, mikä haittasi hieman ryhmän keskenäistä keskustelua ja yleistä olemista. Kuitenkaan hän ei sanonut mitään, koska uskoi kyllä asioiden järjestyvän ja istahti vapaalle sohvapaikalle, taputtaen vierustaan, jotta Riku istuisi hänen viereensä. 

19.

Riku

Riku irrotti otteensa Jessen olkapäistä ja hymyili hieman, nyökäten samalla pienesti.

''Se kuulostaa hyvältä. Mennäänkö muiden luokse?'' hän kysyi, kallistaen päätään hieman ja tarttuen blondin kädestä kysyvästi. Hän oli ylpeä itsestään, sillä hän tunsi edistyneensä jonkin verran ja olevansa nykyään paljon rohkeampi kuin mitä jokin aika sitten. Pojasta tuntui, että hän oli pelkästään kuluneen kesän aikana onnistunut kukistamaan enemmän pelkojaan kuin koko elämänsä aikana yhteensä.

18.

Jesse

Jesse pudisti päätään myös, hymyillen hieman pahoittelevasti. 

"Ei mulla ole, mutta jos vaan nautitaan päivästä muiden kanssa?" hän ehdotti, kun ei muutakaan keksinyt ja jos totta puhuttiin ei hän olisi tänään ainakaan mihinkään jaksannut lähteä. 

17.

Riku

Riku irrottautui lämpimästä halauksesta, mutta jätti kätensä Jessen olkapäille, pudistan päätään.

''Eipä kai. Onko sulla?'' hän kysyi vastavuoroisesti ja katseli poikaystävänsä kirkkaansinisiä silmiä hieman uteliaasti. Hän piti tällaisista kahdenkeskeisistä hetkistä, jolloin vain oltiin, ja vaikka taustalta kuuluikin puhetta, naurua ja satunnaista kolinaa, se teki olon kotoisaksi.

16.

Jesse

Jesse hymyili, kiertäen omat kätensä vastavuoroisesti Rikun ympärille. Ehkä jollain tavoin hän oli iloinen tämän tehdessä aloitteen. Blondi silitteli poikaystävänsä selkää kevyesti, mulkaisten siskoaan, joka virnuili heille kävellessään huoneen ohi. Onneksi tämä ei sentään sanonut mitään, joten hän saattoi vain nauttia tilanteesta. 

"Onko sulla mitään mielessä?" hän kysyi, irrottautuen hiljalleen halauksesta. 

15.

Riku

Riku soi Jesselle pienen hymyn ottaessaan muutaman askeleen eteenpäin niin, että seisoi aivan toisen edessä.

''Ei se haittaa, ei kukaan muukaan oo vielä kerenny'', hän totesi hienoisesti huvittuneella äänellä. Poika puri huultaan käyden sisäistä taistelua, ja sen voitettuaan hän teki aloitteen kietomalla hieman vapisevat kätensä poikaystävänsä ympärille, painaen päänsä tämän olalle.

14.

Jesse

Jesse mietti hetken kohauttaen olkiaan ja viittoili Rikua luokseen. Hän halusi halata rakastaan nyt kun oli vihdoin ja viimein aikaa. 

"En mä ole miettinyt mitään", hän sanoi hieman nolona. "En mä ole kerennyt."

13.

Riku

Riku risti käsivartensa rintakehälleen ja nyökkäsi.

''Jotakuinkin joo'', hän vastasi ja kuvitteli, miltä Jaken ja Jessen huone näyttäisi muutaman viikon asumisen jälkeen, samoin kuin hänen omansa. Heitä oli käsketty pitämään yksi petipaikka vapaana uutta oppilasta varten, sillä kaikkien muiden ''asunnot'' olivat liian täynnä. Tämä sattui nyt olemaan siinä huoneessa, johon Riku oli majoittunut, joten hän sai hetkisen nauttia omasta rauhastaan.
''Mietittiin tossa että mitä tehtäisiin tänään, oisko sulla mitään ideoita?'' Riku ilmoitti, katsoen Jesseä kysyvästi.

12.

Jesse

Jesse kohotti katseensa tutun äänen kuullessaan ja hymyili. Hän nousi sängyltään, napaten yhden vaatekasan mukaansa vaatekaapille.

"En mä vaan tiedä", hän vastasi huvittuneena, asetellessaan vaatteitaan kaappiin.

"Joko sä purit tavaras?" Hän kysyi, toistaen saman rumban pari kertaa, jotta sai kaikki vaatteet oikeille paikoilleen. Mekot roikkuivat siististi takkien kanssa hengareissa ja muut vaatteet oli viikattu nätisti hyllyille.

11.

Jake & Riku

Jake nyökkäsi hymyillen, lähtien huoneesta ja törmäten melkein suoraan Rikuun, joka tuli käytävällä häntä vastaan. Mustahiuksinen virnisti anteeksipyynnöksi ja meni johonkin huoneeseen etsimään muita. Riku kohotti kulmiaan hieman huvittuneena ja astui sisään huoneeseen, jossa Jesse lajitteli tavaroitaan.

''Mitä Duracelliä toi yks on syöny?'' hän hymähti, istuen tyhjälle sängylle ja tarkkaillen toisen puuhastelua.

10.

Jesse

Jesse hymyili takaisin, rentoutuen hieman. Häntä huvitti, mutta samalla kummastutti Jaken innostuneisuus asiasta, mutta antoi asian olla. Hyvä vain jos Jakella oli hyvällä tuulella.

"Mun pitää asetella näitä tavaroita, mut sä voit kyl mennä jo", hän vastasi, alkaen lajitella vaatteitaan sängylleen.

09.

Jake

Jake nyökkäsi ponnekkaasti, hymyillen samalla reippaasti kerrankin niin, että se ulottui hänen mustiin silmiinsä. Hän tiesi kuinka iloiseksi hän tekisi pikkuveljensä kun tämä saisi kuulla, eikä hän malttanut odottaa, että pääsi kertomaan.

''Kiitos tosi paljon, mie sanon sille ja se tulee olemaan tosi innoissaan'', mustahiuksinen poika ilmoitti virnuillen tyytyväisenä. Pieni ääni hänen päässään käski häntä hillitsemään tunteitaan, mutta hän tiesi, että nyt oli menossa hyperaktiivinen vaihe, ja kerrankin se ei haitannut häntä itseään. Hän tiesi olevansa miellyttävämpi niin.

''Niin, mennäänkö me niiden muiden luo jo vai oliko siulla vielä jotain tekemistä täällä?''

08.

Jesse

"En mä sitä", Jesse kiirehti korjaamaan, miettien mitä sanoisin. Hän huokaisi vilkaisten laukusta pilkistävää kuvaa hänestä ja Juliasta nuorena. Se oli hänellä aina mukana.

"Mä vaan.. En mä oikein näe itseäni ihailtavana", hän naurahti nolona, rapsuttaen takaraivoaan.

"Mut vaan.. Et jos.. Se sitä tulee tarvitsemaan.. Kun se sitä tulee tarvitsemaan.. En mä tiedä.. Sano sille et jos se haluaa niin mulle voi aina tulla puhumaan", hän takelteli epäselvästi. Sellaisella pienellä paikalla kuin vaalajärvi ei ollut muita samanlaisia kuin hän ja kaiken sen epätietoisuuden kokeminen yksin oli ollut raastavaa. Eihän hän toki ollut varma tarkoittiko Jake juuri sitä mitä hän luuli, mutta kuitenkin.

07.

Jake

Jake huomasi Jessen vaivaantuneen reaktion ja hymyili ystävällisesti. Hänen teki kovasti mieli sanoa jotain mystisesti rauhoittavaa, mutta päätti antaa sen olla - hänelle ei tullut mieleen mitään, mikä olisi sopinut juuri kyseiseen tilanteeseen.

''Älä huoli, ei se mitenkään pakkomielteisesti... Se on samanlainen kuin sie, vähän ainakin, ja se ihailee siun rohkeutta olla oma ittes'', mustahiuksinen poika sanoi, eikä viitsinyt lisätä, että ei heidän huushollissaan kannattanutkaan olla oma itsensä, jos se poikkesi vähänkään ''normaalista''.

''Pitäisköhän meiän mennä kattoon, joko noi muut on valmiita niin voitais tehdä jotain yhdessä?''

06.

Jesse

Jesse kuunteli hieman huolestuneena Jaken äänensävyä, punastuen lauseen edetessä kirkkaan punaiseksi. Hän alkoi purkaa jotenkin hermostuneen oloisen nopeasti laukkuaan tietämättä oikein mitä pitäisi sanoa.

"Vai niin.." Hän totesi, miettien kuumeisesti ja istahti sängylleen, katsoen Jakea vakavana.

05.

Jake

Jake katseli Jessen touhuja sängyllään istuen ja muisti jotain nähdessään värikkäät tyttöjenvaatteet ja pussin, josta pursusi meikkejä. Hän virnisti hieman itsekseen ennen kuin rykäisi merkiksi siitä, että alkaisi puhua.

''Ai niin, miun pitikin kertoa siulle yks juttu...'', mustahiuksinen poika aloitti hieman pahaenteisesti ja katsahti huonetoveriaan suu virneessä.

''Miun pikkuveli, sie varmaan Juhon muistat, ihailee siuta ihan himona'', Jake kertoi, ja tällä kertaa hymy hänen kasvoillaan oli rakastava ja hieman haikea hänen ajatellessa pikkuveljeään.

04.

Jesse

Jesse kohautti olkiaan, ei hän ollut ihan varma, eikä se juurikaan edes kiinnostanut, kunhan hän ei joutuisi muiden kamoja purkamaan omiensa lisäksi. Hän astui sisälle huoneeseen, nostaen oman laukkunsa sängylleen. Se oli isoin mikä löytyi heidän talostaan ja loput tavarat hän joutuisi hakemaan vielä myöhemmin kotoa.

"Varmaan ne tekee sitä nyt", hän sanoi, avaten laukkunsa joku pursusi erilaisia värikkäitä tyttöjen vaatteita, joiden alta pilkotti yksinäinen miestenvaatekerta kaikessa synkkyydessään. Päällä koreili myös kamalan suuri pussillinen meikkejä.

03.

Jake

Jake virnisti hieman. Hän sulki kaapin oven aseteltuaan kaikki vaatteensa lukuisille hyllyille ja liu'utti laukkunsa sänkynsä alle saatuaan kaikki tarpeelliset tavarat purettua sieltä pois. Poika huokaisi helpotuksesta ja venytteli käsiään.

''Joko ne muut on vieny kamat huoneisiinsa?'' mustahiuksinen kysyi ja kurkki Jessen ohi (niin hyvin kuin pituudellaan pystyi) uteliaasti käytävään, jossa ei kuitenkaan juuri sillä hetkellä näkynyt ristinsieluakaan. Sekalaista puhetta ja satunnaista ölinää kuitenkin kantautui muista huoneista ja se sai Jaken hymyilemään hieman, vaikka se tuntuikin hänestä kovin kliseiseltä. Hän oli kuitenkin onnellinen, että pääsi taas olemaan ystäviensä kanssa koko ajan, ilman kodin ahdistavaa ilmapiiriä.

2.

Jesse

Jesse raahasi turhautuneena laukkuaan portaita ylös makuuhuoneita päin ja toivoi, että maagisesti jostain ilmestyisi prinssi urhea häntä auttamaan. Portaiden jälkeen hän käveli käytävää pitkin eteen päin, kunnes saapui tutun huoneen luo. Ovi oli jo auki, joten hän jäi hetkeksi kynnykselle seisomaan ja katsomaan kämppistä, sekä hyvää ystäväänsä Jakea.
"Niin on", hän vastasi tälle, hymyillen hieman. Kesä oli ollut mahtava, mutta jotain idyllisä tässä asuntolassa oli tai ehkä jopa tässä koko kampuksessa. 

01.

Jake

Jake laski laukkunsa varovaisesti sängylleen, jottei rikkoisi mitään sen sisällä olevaa mahdollisesti helposti särkyvää, kuten hänellä joskus oli tapana tehdä. Hän veti mustan, äärimmilleen pakatun matkalaukun vetoketjun auki ja sai melkein koko sisällön yhtenä sekamelskana naamalleen. Poika avasi laukun ammolleen ja alkoi sitten vedellä sieltä summanmutikassa tavaroitaan ulos, aloittaen päällimmäisistä tavaroista ja siirtyen hiljalleen hänen todella värikkäisiin vaatteisiinsa. Äkkinäinen ääni ovelta säikäytti hänet pienesti, ja mustahiuksinen kääntyi ovelle, hymyillen siihen ilmaantuneelle ihmiselle. ''Kiva olla täällä taas, tavallaan, vaikka koulu alkaakin'', Jake totesi, katsellen huoneen tyhjiä seiniä hieman kaihoisasti. Ainakin se tuntui enemmän kodilta kuin oikea koti, kalpea poika ajatteli hieman katkerasti työntäen lasejaan ylemmäs.