99.

Daniel

Daniel heitti kengät jalastaan ja asetti takkinsa naulaan ennen kuin antautui koiriensa nuoltavaksi. Hän kohotti katseensa Anttiin ja hymyili lämpimästi. ''I'm sure you have'', hän vastasi. Brunetteblondi nousi ylös lattialta ja puristi suomalaisen kättä hellästi. ''Because I can't even begin to tell you how much I've missed you'', Dani sanoi hiljaa.

98.

Antti

Antti katseli hetken ympärilleen ja nyökkäsi sitten hymyillen. "That's good idea. I'm starving", hän naurahti ja he suuntasivat sisälle. Heitä vastaan tulikin heti nelijalkaisia karvakasoja. Suomalainen hymyili ja kumartui silittelemään ja rapsuttelemaan koiria.
"Did ya guys miss me? I guess you did. I missed you too~" hän puheli ja alkoi sitten riisua ulkovaatteitaan.
"It really is lovely to be here, Daniel. You don't even know how much I have missed this place."

97.

Daniel

Auto kaartoi keskikokoisen, kodikkaan talon pihaan ja Daniel astui ulos, vetäen kirpeää syysilmaa keuhkoihinsa. Hän kääntyi Anttia päin ja hymyili. Talon pihalla kasvoi suuret määrät erilaisia värikkäitä ja kauniita kasveja, joita brunetteblondi katseli ylpeä ilme kasvoillaan.

''Let's go inside? Mum should be making something to eat and I think our dogs would like to see you as well'', Dani totesi hymyillen, ottaen suomalaista kädestä. Hänen isänsä lähti jo viemään muutamaa laukkua sisälle.

96.

Antti

Antti sanoi heipat muille ja tervehti Danielin isää. Hän oli aina hieman hermostunut poikaystävänsä vanhempien seurassa, vaikka nämä olivatkin todella mukavia. Hän virnisti rakkaalleen ja nyökkäsi.

Vaikka Antti oli käynyt ennenkin Englannissa ei se muuttanut sitä faktaa että jokainen kerta tuntui aivan ensimmäiseltä. Hän katseli ikkunasta pihalle lähes koko matkan ajan ja piteli Danielia kädestä. Jonkun ajan päästä he saapuivatkin perille.

95.

Daniel

Daniel hymyili sydämellisesti Antille ja otti laukun kannettavakseen. ''Your wish is my command'', hän sanoi, olevinaan kumartaen hieman. Brunetteblondi virnisti ja lähti sitten kävelemään pois lentokentän hälinästä autolle, jossa hänen isänsä heitä jo odotteli. Hän pysähtyi ja antoi kantamansa laukun isälleen Vincentille, joka puolestaan laittoi sen takakonttiin, tervehtien samalla Anttia hymyillen samaan tapaan kuin poikansa. ''You dorks can go away already'', Dani hätisteli kolme ystäväänsä matkoihinsa, halaten näitä nopeasti ennen kuin kääntyi suomalaisen puoleen. ''Ready to hit the road?''

94.

Antti

Antti naurahti. "Yeah, sorry about that", hän sanoi ja nyökkäsi sitten Danielin ehdotukselle. Hän antoi tälle yhden laukuistaan.
"Yeah, also I'm really tired so it would be nice to rest a little and spend some quality time with you", hän sanoi Danielille. Niin paljon kuin hän pitikin muista jätkistä tässä porukassa hän silti halusi päästä olemaan Danielin kanssa aivan kahdestaan.

93.

Daniel, Zacharias & Justin

Justin nyökytteli innokkaasti päästäessään Antin irti rautaisesta otteestaan ja liimautuessaan takaisin Ernieen kiinni. ''It's going to be a bother, but I think we can manage that'', Zacharias totesi laiskasti, avaten suunsa nyt ensimmäisen kerran. Hän heitti suomalaiselle kuivan virnistyksen ja taputti tätä olalle tervehdykseksi. Blondi säikähti Danielin läpsäyttäessä kätensä yhteen yhtäkkiä. ''Well, maybe we should get going now, those bags look rather heavy'', hän totesi, ojentaen kättään tarjotakseen apuaan laukkujen kantamisessa.

92.

Antti

Danielin lausahdus sai hänet punastumaan aavistuksen. Antti työnsi lasejaan paremmin paikoilleen. "Yeah, of course", hän sanoi, kun ei osannut oikein mitenkään järkevästi reagoida (tyypillinen suomalaismies).
Hän vastasi Justinin halaukseen mielellään, vaikka se olikin vähän hankalaa, kun Daniel oli kiinni toisessa kädessä (ei sillä että se olisi haitannut).
"Yeah.. you probably need to help me quite a lot for the first couple months before I get used to all this", hän sanoi.

91.

Daniel, Elias & Justin

Daniel punastui hieman, irvistäen Antille huvittuneesti. ''Well, I haven't seen you in ages so I think I'm allowed to show the whole bloody airport I've finally been reunited with the love of my life'', hän totesi hymyillen, ottaen rakastaan kädestä kiinni. Ernie nyökkäsi ja hymyili. ''Good, good'', hän mumisi. Justin päästi irti pitkästä blondista ja halasi Anttia itsekin. ''It's going to be great. And besides, now we can get to know you better, since we'll be your tour guides in the school'', brunette muistutti virnistäen, tökäten silmiään pyöräyttelevää Zachariasta kylkeen ilkikurisen hellästi.

90.

Antti

Antti vastasi halaukseen enemmän kuin mielellään. "Maybe not, but the way you act is kinda easy to notice", hän huomautti, suukottaen Danielin otsaa ja käänsi katseensa Ernieen. "Thanks. I don't really like flying but it went well", hän sanoi. "I hope it really is okay that I'm gonna be here bothering ya almost whole year."

89.

Daniel & Elias

Daniel heilutteli sateenkaarelta näyttävää kylttiä ja kiljaisi jotain erittäin epäselvästi ja todella miehekkäästi Antin äkättyään. Hän syöksyi halaamaan tätä muistamatta sanoa mitään. Päästettyään hetken kuluttua irti hän vilkaisi askartelemaansa lappusta ja kurtisti kulmiaan huvittuneesti. ''What? It's cute. And you wouldn't have noticed us anyway. There's a thousand lads here who look like these three muppets'', Dani kiusasi ystäviään ja hyökkäsi sitten Antin kimppuun uuden halauksen kera. Ernie pyöräytti silmiään ystävälleen ja taputti suomalaista olalle. ''Welcome to London. I hope your flight went well'', blondi sanoi kohteliaasti Zachariaksen ja Justinin tervehtiessä Anttia myös.

88.

Antti

Parin päivän päästä koetti vihdoin Antin aika lähteä Englantiin. Se oli kerrassaan mahtavaa, eikä hän malttanut odottaa että pääsisi näkemään rakkaan Danielinsa ja muut ystävänsä (,mutta se Daniel oli tärkein). Häntä kuitenkin hermostutti ihan kiitettävästi, joten hän oli nukkunut erityisen huonosti, eikä hän erityisemmin pitänyt lentämisestä, joten kun kone laskeutui hänen olonsa ei ollut ihan mikään mahtavin. Kaikki kuitenkin tuntui kirkastuvan kummallisesti, kun hän sai ensin haettua laukkunsa ja huomasi ulos suunnatessaan porukan ihmisiä, joista osa näytti harvinaisen tutuilta. Tunnistamisvaikeuksia myös helpotti helvetisti sellainen oikein suuri värikäs lappunen, jossa luki hänen nimensä. 

"Ette voi olla tosissanne.." hän mutisi itsestään ja kysyikin heti ensimmäisenä päästessään porukan kuuloetäisyydelle; "Why on earth did you have to make that?"

87.

Nate & Max

Nate huokaisi ja nieleskeli kaikki vastalauseensa epäoikeudenmukaisuudesta, vääntäen jonkinlaisen hymyn kasvoilleen. 

''Meinattiin vähän mennä kiertelemään paikkoja, jotta sekä Max että sä saatte vähän näppituntumaa tähän paikkaan'', blondi selitti. Max nyökytteli iloisen näköisenä, vaikka ei ymmärtänytkään sanakaan.

''Are we going now or what?'' mustahiuksinen kysyi.

86.

Pyry & Jesse

Jesse huokaisi, pudistellen pienesti päätään.
"Kylää mä sen tajuan, mut aattele nyt.. Meillä on täällä tää meidän oma piiri ja se on ulkopuolinen, tai ainakin tuntee ittensä sellaiseksi.. Luulis sun nyt sen tajuavan", hän selitti, vilkaisten ehkä hieman hätäisesti taakseen. Mari tuli sieltä Pyry kannoillaan.
"Ihan kiva kun huolehdit mun hyvinvoinnista täällä, mut ihan turhaan", Pyry sanoikin, kun oli kuullut ainakin osan keskustelusta. Jesse punastui nyökäten.
Pyry hymyili tälle valloittavasti, mulkaisten Natea nopeasti. Ei hän toista inhonnut, ainakaan paljoa, jokin vaan hiersi.
"Mitäs me siis ollaan tekemässä?"

85.

Mari & Nate

Mari taputti käsiään pienesti yhteen kuten aina innostuessaan ja hymyili leveästi. 

''Kiva! Me ollaan just lähössä'', platinablondi touhotti ja meni jo edeltä takaisin sisälle. Hänestä oli tärkeää, että he kaikki viettivät aikaa yhdessä ja oppivat tuntemaan toisensa paremmin.

Nate kohotti kulmaansa Jesselle sen näköisenä, kuin tämä olisi juuri kasvattanut toisen pään.

''Ei mulla oo mitään ongelmaa sitä kohtaan'', hän puuskahti.

''Mä yritän, mut pelkkä mun puolelta tuleva yritys ei kuule riitä'', blondi huomautti ja irvisti muka-loukkaantuneena.

84.

Pyry & Jesse

Pyry säpsähti kuullessaan kopuksen ja käännähti katsomaan tulijaa. Hän kohotti toista huolella nypittyä kulmaansa jokseenkin yllättyneenä. Hetken hän harkitsi kieltäytyvänsä, mutta tytön nätti hymy sai hänet toisiin aatoksiin. Jos hän ei olisi ollut umpihomo olisi hän varmaan voinut ihastua toiseen.
"Joo, vaikka", hän myöntyi, hymyillen pienesti takaisin.

Sisällä Jesse nulkoili pienesti Natea, vaikka olikin ehkä hieman huvittunut samalla.
"Mikä ongelma sulla on Pyryä kohtaan?" hän kysyi, vaikkei kylläkään tarkoittanut sitä ihan niin syyttävästi mitä se ulos tuli.
"Tai siis.. Yrittäsit ees vähän tulla sen kaa toimeen, ko me kerta asutaan saman katon alla", hän jatkoi poliittisesti.

83.

Mari

Noin kahdenkymmenen minuutin kuluttua epäonnistuttuaan yrityksessään käskeä Nate hakemaan Pyry, hampaitaan näiden kahden väliselle pienelle ''vihamielisyydelle'' kiristellen Mari nousi sohvalta ylös ja suunnisti takakuistille. Hän koputti oveen hellästi ja astui sitten ulos, hymyillen Pyrylle hieman.

''Ajateltiin, että lähdettäisiin vähän kiertelemään paikkoja... Ois tosi kiva, jos säkin tulisit mukaan'', platinablondi sanoi ystävällisesti.

82.

Pyry

"Kiva", Pyry mutisi ja nousi sohvalta, lähtien takapihalle tupakalle. Hänen olisi tehnyt mieli sanoa jotain ehkä hieman ilkeää, mutta ymmärsi kyllä ettei olisi ollut oikein purkaa omaa pahaa oloa muihin. Oikeastaan hän vain kadehti näitä.
Pyry nojasi pation kaiteeseen, vetäen tupakan huulilleen ja sytytti sen tulitukulla. Hän ei erityisemmin pitänyt sytkäreistä.

81.

Max & Netta

Max hymyili myötäntuntoisesti ja taputti Anttia olalle. Vaikka hänellä oli itselläänkin ollut epäilyksiä koko jutusta, oli hän päättänyt jättää pelot taakseen ja tehdä vuodesta mahdollisimman mielenkiintoinen.

''It's going to be great, I know it'', hän kannusti hymyillen.

Netta nyökkäsi vahvistukseksi.

''Jep, parin päivän päästä itseasiassa'', punapää sanoi mietittyään hetken ja hymyili hieman. Eittämättä tämä vuosi tulisi olemaan todella normaalista poikkeava.

80

Antti & Pyry

Antti naurahti. Kyllä hän sen tiesi, kunhan huolehti. Ehkä hän myös vain koetti pitää itsensä kiireisenä jottei murehtisi niin paljoa tulevaa. Toki hän oli onnellinen ja innoissaan, mutta hän myös pelkäsi hänen ja Danielin suhteen eteen. He eivät koskaan olleet olleet noin pitkää aikaa yhdessä.

Pyry nyökkäsi, tukahduttaen huokauksen. Ulkopuolisuuden tunteen kasvua ei voinut estää. 

"Ja.. ilmeiseti siis Antti lähtee sinne vaihtoehtoisesti?" Hän varmisti.

79.

Max & Netta

Max irvisti hieman ja naurahti, nyökkäillen Antin esitellessä huoneita.

''I know, I know... I will, don't worry, I'm not that daft'', hän totesi ja tunsi olonsa iloiseksi saadessaan viettää vaihtovuotensa tuttujen ihmisten seurassa, muttei voinut olla ikävöimättä kotia. Hän arveli, että Antista todennäköisesti tuntui aika samalta.

Netta nyökkäsi ja hymyili hieman.

''Tunnetaan. Se on Naten vanha kaveri Englannista, ne kävi täällä ensimmäisen kerran seiska- ja kasiluokkien välisenä kesänä'', punapää kertoi, ihmetellen mielessään olivatko he tosissaan unohtaneet kertoa siitä vai eikö se vain ollut muistunut kenellekään mieleen.

daft = tyhmä, hölmö etc.

78.

Antti & Pyry

Antti tuhahti huvittuneena ja osoitteli vuorotellen huoneita kertoen kenelle ne kuuluivat. Sen jälkeen hän meni huoneeseen kahden muun mukana. 

"If you're gonna live here almost whole year you need to get used to things in here and this.. mmh.. average lifestyle of ours", hän sanoi, nyökytellen. 

Alakerrassa Pyry kohotti kysyvästi kulmaansa kolmikon poistuttua yläkertaan. 

"Te ilmeisesti tunnete ton jo ennestään?", hän oletti kysyvästi.

77.

Max & Nate

Nate pomppasi ylös sohvalta ja riensi hakemaan Maxin laukuista sen pienimmän. Hän lähti raahaamaan sitä edeltä kahden muun seuratessa perässä.

''Oh, I thought you meant the one in the living room'', Max myönsi ja virnisti lammasmaisesti. Hän katseli ympärilleen kiivetessään portaita ylös ja kohotti kulmiaan Naten avatessa huoneen oven.

''Could be worse'', mustahiuksinen totesi hymyillen ja raahasi laukkunsa johonkin sopivaan kohtaan (otettuaan ne jotenkin mystisesti mukaansa alakerrasta).

76.

Antti

Antti pyöräytti silmiään. Hän oli jo melkein kerennyt unohtaan Maxin olevan porvari.

"Not that sofa idiot", hän sanahti, pudistellen pienesti päätään.

 "We have better one in our room", hän selitti, nousten ylös. 

"Come, I'll show ya our room."

75.

Max

Max puristi Pyryn kättä hieman ja hymyili tälle, ennen kuin käännähti katsomaan kulmat rutussa sohvaa, jolle he kaikki olivat ahtautuneet.

''Seriously? I could've brought my own bloody sofa'', mustahiuksinen totesi muka ärsyyntyneenä mutta virnisti.

''It's fine, really, I should get used to something less glamorous than my own luxury bed'', hän nauroi.

74.

Pyry & Antti

Pyry nyrpisti hieman nenäänsä, mutta ojensi kuitenkin kätensä nopeaan kättelyyn. Ei hänellä sinänsä ollut mitään kättelyä vastaan, mutta se oli vain hänestä turhan muodollista. 

"Nice to meet you", hän sanahti. 

Antti naurahti. Hän kyllä uskoi sen, vaikka hänenkin alkoi olla vaikea pysyä housuissaan, kirjaimellisesti.

"Oh..Yeah", hän aloitti, kun muisti erään asian. 

"You're sleeping with me and Nate because when I leave you can have my bed. So you need to sleep  on couch only couple nights."

73.

Max

''Nice to meet you then. I'm Max, if you didn't catch it already'', Max esitteli itsensä ja hymyili vinosti. Hän ojensi kätensä huolimatta toisen vastahakoisuudesta. Maybe Ernie is rubbing off on me, poika ajatteli ja virnisti itsekseen. Mustahiuksinen naurahti Antille ja läimäisi tätä selkään toverillisesti.

''He misses you loads back. But don't worry, the lads are keeping him well busy until you arrive'', hän ilmoitti ja katsahti muita kuin kysyen mitä seuraavaksi tapahtuisi.

72.

Pyry & Antti

"I'm Pyry, moved just couple days ago", Pyry esittäytyi, muttei ojententanut kättään tai muutakaan yhtä muodollista. Hän vilkaisi uteliaasti Anttia, joka punastui avuttomasti.

"Well.. that's nice", hän (antti) sanahti jokseenkin nolona.

"I miss him too, of course."

71.

Max

Max nauroi ja halasi Juliaa takaisin ennen kuin istui sohvalle Ronin ja Antin väliin. Hän kuljetti kättään läpi mustien hiuksiensa ja hymyili kaikille, huomaten myös uuden pojan.

''Hi everyone, it's good to see you again'', hän sanoi ja kääntyi sitten tuntematonta poikaa kohti.

''I reckon I haven't seen you before. What's your name?'' kalpea poika kysyi ja kohotti kulmiaan uteliaasti. Ennen kuin hän sai vastauksensa, hän katsahti Anttia virnistäen.

''Dani says hi, by the way, and he can't wait to see you so he can hug you, among other things...'', Max kertoi vihjailevasti, kohotteli kulmiaan kieroutunut ilme kasvoillaan.

70.

Antti & Julia

Antti virnisti Natelle takaisin, viittoen sitten Maxia tulemaan heidän kanssaan istumaan.
"Hii~" Julia tervehti innoissaan huomattuaan Maxin ja pomppasi halaamaan tätä. 

"Nice to see you again", hän sanahti hieman karkeasti, koska ei osannut lausua kovinkaan hyvin. Ymmärrettävästi kuitenkin.

69.

Max, Nate & Jake

Harmaantuva rouvashenkilö joka kai opettajanakin tunnettiin avasi oven hienoisesti tärisevillä käsillään ja päästi täten Maxin sisälle asuntolaan, eikä edes yrittänyt ängetä sisään vaan jätti pojan kylmänviileästi pärjäämään keskenään. Thanks for nothing, mustahiuksinen ajatteli kitkerästi ja pamautti oven kiinni takanaan. Hän virnisteli itsekseen, sillä hänen tietojensa mukaan ketkään muut paitsi Nate ja Antti eivät tienneet hänen henkilöllisyyttään. Saatuaan kengät pois jalastaan hän nosti laukkunsa lattialta ja asteli hitaasti ja dramaattisesti olohuoneen puolelle.

Kaikki kääntyivät äkkiä katsomaan eteiseen, josta olohuoneeseen ilmaantui lyhyt, mustahiuksinen ja kalpea poika, jolla oli eriväriset silmät ja virne huulillaan. Nate virnuili Antille tietäväisen näköisenä ja naurahti, kun Jaken suu lähes loksahti auki.

''Max?'' mustahiuksinen kysyi hieman epäuskoisena. 

68.

Pyry

Pari päivää meni varsin nopeasti porukan tutustuessa Pyryyn ja hänen tutustuessa heihin. Naten kansa juttu ei oikein luistanut, mutta muuten kaikkien kanssa oli mukava olla. Lievää ihmetystä oli herännyt, kun kaikki tuntuivat olevan hirmu innoissaan jostain, eikä se tasan ollut koulun alku, mutta pian hänelle oli selvinnyt että kyseessä oli englannista tuleva vaihtari ja Antti menisi ns. sen tilalle sinne. Hän ei siis enää yhtään ihmetellyt, kun selävästi käsin kosketeltava jännitys leijui ilmassa eräänä päivänä. Tänään taisi olla se suuri päivä. 

67.

Nate

''Ei, mutta... No, antaa olla'', Nate vastasi, hymähtäen hieman vaivaantuneena. Hän pureskeli huultaan hiljaisuuden laskeutuessa porukan keskelle, eikä hän voinut olla miettimättä, miten kaikki pian muuttuisi entisestään ja miten erilainen tämä vuosi tulisi olemaan heidän edellisiinsä verrattuna. Ehkä muutos olisi hyvä asia, ehkä ei, sitä ei kukaan osannut sanoa. Pitäisi vain katsoa ja odottaa.

66.

Niko

Niko ei voinut olla virnuilematta huvittuneena. Hänellä oli kyllä itsekin käyneet mielessä vain jotkut seuraleikit, muttei hän ihan noin suorasukainen ollut. 

"Ainahan me tehdään yhdessä jotain", hän kommentoi, kun ei muutakaan keksinyt. "Niin ei kai sen mitään ihmeellistä tarvitse olla?"

65.

Nate

Nate mutristi huuliaan hieman loukkaantuneen näköisenä.

''En mä nyt ihan mitään seuraleikkejä tarkoittanut, vaan jotain kivaa, että kaikki rentoutuis hieman'', blondi mutisi enimmäkseen itselleen eikä malttanut olla ajattelematta, että uusi poika varmaan piti heitä kaikkia jotenkin hermostuttavina, kummallisina tai vähintäänkin tungettelevina. Hän puuskahti itsekseen ja virnisti sitten hieman vaivaantuneena muille.

''No... Mitä nyt?''

64.

Pyry

Pyry vilkaisi hieman huvittuneena muistaaksensa Nateksi kutsuttua nuorta, joka oli suunsa avannut.

"Ai jotain seuraleikkejä?" hän naurahti, kohottaen kulmaansa. Siihen hän ei suostuisi kirveelläkään. 

"Mun pitää valitettavasti purkaa mun laukut, mut ehkä joku toinen kerta", hän selitti, saaden erään tytöistä, ilmeisesti Julian, virnistelemään kuin idiootti. Niine sanoineen hän nousi pöydänäärestä, kiitti Rikua opastamisesta ja lähti yläkertaan (karkuun).

63.

Nate

Nate ei voinut olla huomaamatta uuden pojan, Pyryn, hermostuneisuutta ja mietti, miten he voisivat saada tuon rentoutumaan hieman. Ehkä olisi paikallaan tehdä yhdessä jotain mukavaa, vielä kun koko porukka oli pari päivää kasassa.

''Mitä jos tehtäisiin yhdessä jotain?'' blondi ehdotti kun muut hiljenivät hetkeksi. Hän katseli näiden reaktioita ja mietti, mitä he voisivat tehdä, mutta ei harmikseen keksinyt mitään järkevää. Olisiko pullonpyöritys tai jokin vastaava laimea ja itsestään selvä seuraleikki jo niin kauhtunut, ettei kukaan sellaisia halunnut enää harjoittaa?

62.

Pyry

Tutustui vuorollaan kaikkiin loppuihin uusista asuinkavereistaan ja oli hieman pyörällä päästään. Pystyi sanomaan, että porukka oli varsin kaiken kirjavaa sakkia. Hän hypisteli paitansa helmaa, yrittäen olla näyttämättä lievää hermostumistaan. Mitä pitäisi tehdä, saati sanoa?

61.

Netta & Mari

Netta punastui kevyesti ja hymyili tyttöystävälleen ennen kuin suukotti tämän poskea vastavuoroisesti. Portaista oli hetki sitten letit selkää läiskien pomppinut alas myös Mari, joka hymyili aurinkoisesti kaikille ja meni Helmi-Nellan viereen, halaten tätä lämpimästi. Sitten hän kääntyi Pyryä kohden.

''Moi, kiva tavata! Mä olen Mari'', platinablondi esitteli itsensä iloisesti ja puristi pojan kättä kohteliaasti.

60.

Pyry & Julia

Pyry hymyili myös Netalle ja nyökkäsi. Tämä oli selvästikin puheliaampi tapaus kuin Helmi-Nella.

"Mä olen Pyry", hän esitteli itsensä, säikähtäen pienesti kun Netan takaa pomppasi suhteellisen pitkä naisenalku. 

"Huomenta, mä olen Julia", blondi esitteli itsensä ja suukotti rakkaansa poskea. 

59.

Netta

Netta tuli portaat alas hieman Helmi-Nellan perässä, päällään musta toppi sekä lyhyet, noin puoleen reiteen ylettyvät yöhousut. Hän pysähtyi portaiden juureen ja katseli pöydässä istuvaa vierasta poikaa hetken ymmällään ja vilkaisi sitten Rikua, yhdistäen yksi plus yksi päässään yhteen. Tyttö tökkäsi lasejaan ylemmäs ja käveli pojan luo pieni hymy huulillaan.

''Huomenta'', Netta sanoi reippaasti ja ojensi kätensä pojalle. ''Mä olen Netta'', hän esitteli itsensä ja nyökkäsi Helmiä kohti. ''Ja tämä tässä on mun huonekaveri Helmi-Nella'', punapää jatkoi. ''Mikä sun nimi on?'' hän vielä kysyi ja veti hieman henkeä puhuttuaan niin paljon yhteen putkeen.

58.

Pyry & Helmi-Nella

Pyry nyökkäsi ollen hieman pyörällä päästään. Hän vilkaisi portaikkoon ja katseli lyhyen tytön saapumista hieman arvioivasti. 

"Huomenta", hän toivotti mahdollisimman mukavalla äänellä. Helmi-Nella katsoi Pyryä ensialkuun jokseenkin pitkään, mutta hymyili tälle lopulta. 

"Huomenta", hän toivotti, kiittäen luojaa että hänellä oli yöhousut jalassaan tänä aamuna. 

57.

Riku

Riku virnisti hieman ujosti toisen ilmeelle ja läiski huoneiden ovia kämmenellään kulkiessaan niiden ohi. Joidenkin takaa kuului tukahdutettua muminaa ja toisten puhetta tai enemmänkin ehkä väsynyttä ärinää.

''Täällä on meidän jätkien lisäks neljä tyttöä kanssa'', tummahiuksinen muisti mainita vielä, sillä ei uskonut sen tulleen esille missään välissä. Hän istui keittiön pöydän ääreen ja viittoi Pyryäkin istumaan, kunnes portaista alkoi kuulua kolinaa.

56.

Pyry

Pyryn ilme oli varmasti näkemisen arvoinen, kun hänen leukansa putosi lähes lattiaan. Koko asuntola täynnä homoja?! Hän naurahti jokseenkin kuivasti ja nyökkäsi. 

"Okeeiii..Mielenkiintoista", hän sanahti, yrittäen osata suhtautua kuulemaansa jotenkin järkevästi. Tää on joko taivas tai helvetti.. hän mietti kävellessään Rikun takana takaisin alakertaan. 

55.

Riku

Riku hymähti ja nyökkäsi, miettien hetken. Hän arveli, että toisesta täytyi tuntua ulkopuoliselta, ja mietti itseään muutama vuosi sitten, kun oli alkanut viettämään aikaa porukan kanssa, eikä ollut tuntenut kunnolla oikeastaan muita kuin Ronin ja Jaken.

''No... Oikeastaan kaikki muut seurustelee... Paitsi mun serkku, Roni, ja yks toinen jätkä nimeltä Nate'', hän kertoi ja vilkaisi kelloa. Hän nousi ylös sängyltä.

''Öh... Mennään alas keittiöön, noi yhdet sais luvan herätä niin saat tavata ne'', Riku päätti ja avasi huoneen oven.

54.

Pyry

Pyry kuunteli Rikun selitystä, yllättyen lievästi kun kuuli kaikkien tuntevan toisensa. Ulkopuolinen olo valtasi hänet lähes heti, mutta hän pyrki pitämään sen poissa näkyvistä ja mielestä. 

"Okei.. No.." hän mutisi, tietämättä oikein itsekkään mitä hänen olisi hyvä tietää. 

"No.. Seurusteleeko täällä olevista kuinka moni, keskenään tai yleisesti ottaen. Etten koita iskeä ketään varattua", hän naurahti, muistellen viime kertaista iskuyritystään joka oli karahtanut karille pahanpäiväisesti. Jätkä oli ollut varattu, sekä hetero. Hän ei ollut nähnyt toisella silmällään viikkoon, kun se oli lähes turvonnut umpeen. 

53.

Riku

Riku sulki oven perässään, jottei vielä herättäisi muita ja istahti sitten omalle sängylleen, jota ei ollut vielä kerennyt laittaa kiinni. Hän katsoi toista arvioivasti, eikä osannut päättää luottaisiko tähän vai tarkkailisiko tätä muutaman päivän, ennen kuin teki virallisen päätöksen. Tummahiuksisen pojan käsivartta syyhytti ja hän oli kiitollinen siitä, että oli muistanut laittaa pitkähihaisen ylleen.

''Tuota... Tunnen mä, öh... Yks niistä on mun serkku ja... Loput sen kavereita joista on tullut myös mun kavereita...'', Riku kertoi hieman takellellen, miettien mitä olisi hyvä sanoa. Hänelle tuli kuitenkin tenkkapoo, kun ei ollut varma, mitä toinen tarkoitti viimeisillä sanoillaan.

''Millasia asioita tarkotat, että sun ois hyvä niistä tietää?'' hän tiedusteli hämmennys äänessään ja kasvoillaan.

52.

Pyry

Pyry katseli arvioden asuntolaa, heidän siirtyessä yläkertaa päin. Rikun äänensävystä ja suljetuista ovista päätellen kaikki muut nukkuivat vielä. Hän katseli huonetta edessään, huokaisten pienesti, vaikka toinen vaikutti oikein mukavalta ei hän oikein ollut vakuuttunut tästä huoneen jakamisstydeemistä.

"Tunnetko sä nää kaikki muut täällä?" hän kysyi hiljaa, ja istahti käyttämättömälle sängylle, jonka arvioi omakseen. "Ja onks jotain mitä mun pitäisi tietää? Ettei tuu mitään väärinkäsityksiä tms.." 

51.

Riku

Riku punastui heleästi eikä voinut estää pientä hymyä kohoamasta pisamaisille kasvoilleen. Hän tunsi olonsa heti hieman rennommaksi, kun toinen ei tuominnutkaan häntä, niin kuin monet muut tekivät, ja hän uskoi, että he tulisivat pärjäämään huonetovereina loistavasti.
''Öm... Kiitos paljon. Mukava tutustua suhunkin'', hän sanoi ja otti laukun vastaan, lähtien sitten sitä kantaen näyttämään tietä yläkertaan. Hän päätti silti pysyä vielä varuillaan, sillä ei voinut olla varma, oliko toinen todella sellainen, miltä vaikutti. Kavuttuaan portaat ylös ja varmistettuaan, että Pyry pysyi hänen perässään, Riku ohjasi tämän valkoiselle ovelle, jossa oli numero 3.
''Tässä tää ois'', tummahiuksinen ilmoitti hiljaa, muistaen äkkiä että muut nukkuivat (ainakin hänen tietääkseen) vielä. Hän avasi huoneen oven ja päästi toisen sisään ensin.

50.

Pyry

Pyryn väkinäinen hymy suli aivan oikeaan Rikun sönköttäessä, eikä hän kerennyt estää itseään kommentoimasta: "Vähän sä olet suloinen."

Hän ei yrittänyt vaikuttaa mitenkään iskevältä tai mitään, se oli vain kommentti, koska hänestä niin oli. 

"Mutta siis.. Kiitos, mukava tutustua", hän sanoi ja ojensi yhden laukuistaan toiselle. Hän veikkasi sen olevan yksi kevyimmistä, koska ei vain olisi kehdannut antaa toiselle sitä kaikista painavinta.

49.

Riku

Riku vilkaisi pojan, Pyryn, käsissä olevia laukkuja ja sitten takaisin tämän kasvoihin, vääntäen itsekin väsyneelle naamalleen jotain, jonka toivoi edes etäisesti muistuttavan hymyä.

''Joo, mä... arvelinkin niin. Öh, tuota... Mä olen Riku'', hän takelteli ja läimi itseään henkisesti. Hyvän vaikutelman olisi voinut tehdä toisellakin tavalla, mutta minkäs sille voi, jos ihmisille puhuminen on vaikeaa.

''Sä tulet ilmeisestikin mun huonekaveriksi'', tummahiuksinen totesi ja nyökkäsi kohti Pyryn laukkuja. ''Mä voin auttaa noiden kanssa, meidän huoneet on nimittäin yläkerrassa'', hän tarjosi, väistyen hieman jotta toinen pääsi sisälle.

48.

Pyry

Pyry vinkaisi yllättyneenä oven auetessa ennen kuin hän edes kerkesi koputtaa tai pimpottaa ovikelloa. Hän katsoi hetken typertyneenä oven avannutta poikaa, kunnes älysi hymyillä pienesti. 

"Huomenta, mä olen Pyry", hän aloitti esittelemällä itsensä, muttei jaksanut edes yrittää alkaa kätellä. Hänen kätensä olivat lievästi täynnä. "Mun pitäs muuttaa tänne."

47.

Riku

Riku ei ollut saanut unta kunnolla koko yönä, joten hän oli luovuttanut kahdeksan maissa ja mennyt alakertaan juomaan turhankin vahvaa kahvia, jota hädin pystyi sen kitkeryyden takia nielemään. Poika huokaisi ja katsoi kelloa puhelimestaan, se näytti vasta kymmentä. Ehkä hän voisi käydä metelöimässä yläkerrassa niin, että muutkin heräisivät... Yhtäkkinen ääni ovelta havahdutti hänet ja hän kiiruhti nopeasti eteiseen ja kurkkasi sivuikkunasta ulos. Asuntolaa kohti käveli aivan vieraan näköinen poika, ja ensin Riku meinasi mennä kysymään, oliko tämä eksynyt, kunnes tajusi, että tuo poika oli todennäköisesti se uusi oppilas, joka oli tulossa heidän asuntoonsa, ja itse asiassa juuri hänen huonetoverikseen. Tummahiuksinen kiitti onneaan siitä, että oli jo pukenut päälleen ja avasi oven hetkeä ennen kuin poika ehätti siihen.

46.

Pyry

Seuraava aamupäivä:

"Onko sulla varmasti kaikki?" huolestunut nainen tarkistaa varmaan sadatta kertaa. Pyry tuhahtaa hieman ärtyneenä, vääntäen teennäisen hymyn huulilleen.

"Joo, on on", hän vahvisti tälle, kumartuen samalla halaamaan. Nainen oli hänen äitinsä, muttei hän enää osannut tätä äidiksi kutsua, saati ajatella tätä siten. 

"Anteeksi, että mä en jouda tulemaan sun kanssa tuonne sisälle", nainen hössötti, kavutessaan takaisin autoonsa, josta oli vasta noussutkin. Pyry pudisti päätään, toivoen tämän menevän vaan pois.

"Mä kyllä pärjään. Mene nyt ettet myöhästy töistä", hän kehotti, ja heilutti hyvästiksi, kun auto viimein hetken päästä kaarsi pihasta pois. Vihdoin hän saattoi päästää pitkään pidättelemänsä huokauksen ilmoille ja siirsi katseensa asuntolaan, jossa tulisi asumaan. Hän ei olisi halunnut lähteä asumaan vieraiden ihmisten kanssa, mutta kotona oleminen oli tuntunut aivan liian ahdistavalta, joten rahatilanteeseen nähden tämä oli tuntunut parhaimmalta ratkaisulta. Hän huokaisi vielä uudelleen, lähtien raahaamaan kamojansa kohti taloa. 

45.

Mari

Mari laski ostoskassin käsistään kuistille hetkeksi, kaivoi avaimen vaaleansinisen farkkutakkinsa taskusta ja avasi oven. Hän odotti, että muut menivät sisään, otti muovipussin ja sulki oven perässään. Platinablondi heitti kengät jalastaan eteiseen ja vei sitten ruokakassin keittiöön, jossa pöytä oli jo katettu. Porukka näytti taas menneen olohuoneeseen tappamaan aikaa nälkäisinä ruokaa odotellessaan.

''No niin, nyt ois sitä ruokaa tarjolla!'' Mari ilmoitti iloisesti hymyillen, ja käytyään pesemässä kätensä, hän alkoi lastata mehuja ja muita kylmään kuuluvia elintarvikkeita jääkaappiin.

44.

Antti

Antti naurahti, toivoen todella Naten olevan oikeassa ja että kaikki tosiaan menisi hyvin. Hän tulisi kaipaamaan ystäviään, heidän porukkaansa, mutta vielä enemmän hän kaipasi Danielia ja tämän lämmintä syliä (sitä hän ei tosin myöntäisi kellekkään).
He saavuttivat tytöt nopeasti ja jatkoivat yhdessä jutellen koko matkan kauppaan ja sieltä takaisin. 

43.

Nate

Nate hymyili ymmärtäväisesti ja taputti Anttia hellästi olalle. 

''Niinhän se tosiaan on'', hän myönsi. Oli toki mukavaa, että vaihdossa tulisi jo ennestään tuttu henkilö, mutta hän ei voinut olla miettimättä, että tuntuisi omituiselta, kun porukasta puuttuisi yksi niin pitkään, melkein vuoden.

''No, hyvin se menee. Tietysti me häiritään sua Skypen kautta joka helvetin päivä'', blondi totesi, naurahtaen kieroutuneesti ja virnistäen. Jossain hieman kauempana tytöt olivat pysähtyneet odottamaan heitä.

42.

Antti

Antti pudisti päätään hymyillen. Hänellä oli ollut vähän sama ajatus. 

"En ole, eikä kyllä nyt edes ole ollut aikaa miettiä koko asiaa, kun omakin lähtö on niin lähellä", hän selitti, katsellen samalla ympärilleen, yrittäen painaa kaikki pienimmätkin asiat muistiin. Hän oli innoissansa vaihtoon lähdöstä, eikä malttanut odottaa Danielin näkemistä, mutta vajaa vuosi oli pitkä aika.

41.

Nate & Netta

Nate antoi Marin ja Helmin mennä edeltä ja jättäytyi hieman jälkeen kävelläkseen Antin kanssa.

''Ethän sä ole sanonut kenellekään mitään siitä, kuka tänne on vaihtoon tulossa?'' blondi kysyi, tajuten kuulostavansa hieman liian epäilevältä ja lisäsi nopeasti, ''Mä vaan haluan, että se olisi yllätys, vaikka eihän siitä pitkään ole kun me nähtiin ne kaikki'', hän sanoi virnistäen hieman. Hänen englantilaiset ystävänsä olivat tosissaan olleet taas käymässä Suomessa kesäloman alussa ja sen kahden viikon ajan kaikilla oli ollut mukavaa.

Netta katseli katettua pöytää tyytyväisenä, ja oli iloinen siitä, että se oli niin suuri, että he kaikki 11 mahtuivat siihen. Hieman ahdastahan se oli, mutta ei sille voinut mitään. Punapää kietoi kätensä tyttöystävänsä olalle ja suukotti tämän ohimoa rakastavasti. Kliseistähän se oli, mutta oli kiva, kun oli joku, jota rakasti ja joku rakasti takaisin. Netta ei yleensä ollut kovin yltiöromanttinen persoona, mutta hän halusi osoittaa Julialle rakkauttaan aina, kun vain oli mahdollista.

40.

Antti

Antti pudisteli hieman huvittuneena päätään Jaken hätistellessä heitä, muttei sanonut mitään. Hän oli vain tyytyväinen kaiken järjestyessä hyvin ja nopeasti. Hän läksi muiden mukana eteiseen ja seurasi siitä pihalle. Onneksi kaupalle ei ollut pitkä matka, sen verran keskustassa koko kampus oli. 

39.

Jake & Mari

Jake virnisti ja heilautti kättään kuin tuo yksinkertainen ele pystyisi hätistämään neljä ruuanhakijaa maagisesti ovesta ulos.

''Totta kai laitetaan, menkää jo'', hän hätisteli ja katosi samantien keittiöön sinne jo menneiden perässä.

Mari sujautti vaaleanpunaiset ballerinat jalkoihinsa ja otti eteisen pöydältä avaimen. Hän varmisti, että kauppalista ja rahat olivat mukana ja hymyili sitten Helmille, Natelle ja Antille.

''Älkää särkekö mitään!'' tyttö kailotti keittiön suuntaan virnistäen ja avasi sitten oven, astuen jo hieman viilenneeseen kesäiltaan.

38.

Helmi-Nella & Antti

Antti nyökkäsi, vilkaisten Helmi-Nellaa, joka hymähti hyväksyvästi. Tyttö nousi ylös, vilkaisten Anttia.

"Jos säkin tulisit?" hän ehdotti, hymyillen pienesti, Antti nyökkäsi uudelleen. Miksipäs ei. 

"Kunhan työ muut sitten kanssa katatte sen pöydän."

37.

Nate & Mari

Nate virnisti Antille kiitollisena ja nousi ylös käsiään venytellen.

''Mä voin lähteä ainakin'', hän ilmoitti, katsellen muita odottaen vapaaehtoisia mukaanlähtijöitä. Mari, joka oli napannut jostain paperia ja kynän ja raapustellut äkkiä kauppalistan, nousi myös ylös hamettaan oikoen.

''Mä kanssa. Tulisitko säkin, Helmi?'' platinablondi kysyi tyttöystävältään hymyillen.

36.

Antti

Antti kohotti kulmaansa hieman yllättyneenä Naten oikeastaan hyvälle idealle ja hymähti myöntävästi.

"Ei muuten ollenkaan paska ajatus", hän sanahti, katsoen kysyvästi muita ja sai osakseen hyväksyviä nyökkäyksiä. 

"Jos neljä lähtee ja muut jää?" hän ehdotti,

 "Jonkinmoinen kauppalista olis kans hyvä."

35.

Nate

Nate vilkaisi Ronia, joka ei kuitenkaan näyttänyt, ihme kyllä, innokkaalta väsäämään mitään ruokaa. Blondi mietti hetken ja läpsäisi kätensä yhteen idean saatuaan.

''Jos tehdään sillain, että muutama meistä kävis hakemassa ruokaa jostain ja loput jäis kattaan pöydän, niin voitais syödä yhdessä pitkästä aikaa?'' hän ehdotti, hymyillen hieman lammasmaisesti. Heillä oli viime vuonna ollut tapana syödä yhdessä, ja se tapa teki pojalle kotoisan olon.

34.

Niko & Julia

Niko pyöräytti Julialle silmiään, vaikka tiesi muidenkin varmaan olevan aika samaa mieltä tämän kanssa edes jollain tasolla. Hän istahti takaisin edeltävälle paikalleen ja kuunteli blondin tytön kikatusta. 

"Nyt kuule esitit sellaisen kysymyksen etten tiedä", tyttö sanahti, virnuillen yhä ja vilkaisi kelloa. 

"Mehän voitaisiin lähteä hakemaan jotain ruokaa ellei joku jaksa alkaa kokkaamaan?" 

33.

Roni & Netta

Roni istui entiselle paikalleen ja loi Juliaan katseen, joka oli samaan aikaan sekä huvittunut että ärtynyt. Netta pyöräytti silmiään ja huokaisi teeskennellyn dramaattisesti, Hän läppäsi tyttöystäväänsä hellästi takaraivoon ja hymyili tälle rakastavasti. Sitten punapää käänsi katseensa muihin, jotka jostain syystä kaikki olivat hiljaa.

''No... Mitäs nyt?''

32.

Niko ja Julia

Niko naurahti, nyökäten. Totta. Pää olisi levinnyt vähemmästäkin. Hänellä ei myöskään ollut kuin tpaita yllään, joten alkoi tulla jo hieman viileä.

"Mennään vaan", hän myötäili, astuen ovesta sisään. Oli oikeastaan huolestuttavan hiljaista ja heidän saapuessa takaisin olohuoneeseen Julia pomppasi pystyyn, hymyillen leveästi. 

"Vähän söpöä", tyttö liversi silmät koomisen suureksi avattuna. 

31.

Roni

Roni virnisti takaisin, halaten Nikoa vastavuoroisesti ja taputtaen tätä selkään hellästi. Irrottauduttuaan hän hymyili vinosti.

''Hyvä, ei tätä ois kestäny kukaan enää pidempään'', hän totesi. Aurinko alkoi laskea ja sisältä tulevat äänet olivat yllättävän hiljaisia, vaikka sekä ikkuna että ovi olivat raollaan.

''Mennäänkö takas sisälle?'' brunette kysäisi liiskaten muutaman käsivarrellaan parveilleen itikan.

30.

Niko

Niko ei voinut olla nauramatta Ronin omalaatuiselle toteamukselle. Sellaiset olivat aina saaneet hänet nauramaan. 

"Kavereita", hän vahvisti, virnistäen ja otti pari askelta lähemmäs brunettea halaten tätä nopeasti. Ei hän yleensä halalillut ketään, mutta vaikkei hän sitä usein myöntänytkään toinen oli hänen paras kaverinsa,

29.

Roni

Roni virnisti hieman, miettien hetken. Heidän väliensä hetkellinen kiristyminen oli samalla kaikkien ja ei kenenkään vika, eikä siitä oikeastaan ollut syyttäminen kuin heitä itsejään.

''Ei meidän ystävyyden tarvii mennä yhtä vituiks kuin jeesuken pääsiäisen'', brunette sanoi pehmeästi, katsoen Nikoa kunnolla ensimmäistä kertaa viikkoihin ja hymyillen hieman vinosti kuten aina. Hän nousi ylös kovalta muovituolilta ja kääntyi niin, että seisoi pidemmän edessä.

''Kavereita?''

28.

Niko

"Mut sen nimenomaan olis pitänyt valita!" Niko ärähti vahingossa. Ei hän Ronille ollut vihainen, lähinnä itselleen ja hieman Jakelle.

"En mä halua et meidän ystävyys menee paskaksi sen takia", mustahiuksinen sanoi hieman epätoivoa äänessään, naurahtaen kuitenkin pienesti eräön asian vain yhtäkiä hypätessä hänen mieleensä.

"Tosin .. mä en usko et oisin sietänyt tietoa toisesta rakkaasta ollenkaan jos se olis ollu kukaa muu kuin sä.."

27.

Roni

Roni katseli Nikoa hetken ihan hiljaa. Hän tiesi kyllä, että asiaa ei voitu vältellä ikuisesti, mutta hän olisi mielellään vältellyt sitä vielä vähän pidempään.

''Ei niin, mä tiedän'', poika sanoi hiljaa, purren huultaan. Hän oli vatvonut sitä mielessään niin paljon, että välillä tuntui, kuin elämässä ei mitään muuta olisikaan enää kuin pelkkiä tyhjiä suhdesotkuja.

''Mä... En vaan halunnut, että Jake joutuu valitsemaan, joten mä tein asiat sille helpommaksi'', Roni totesi, miettien, kuinka typerältä sanat kuulostivat. Oikeasti hän oli se, kenen syytä se oli; hän ei tuntunut olevansa kykenevä olemaan jonkun kanssa, joka rakasti myös jotakuta toista.

''Sitä paitsi se on onnellinen sun kanssa.''

26.

Niko

"Kukaan ei pyytänyt sua tekemään sitä", Niko sanoi hetken hiljaisuuden jälkeen,  kun ei enää kestänyt olla hiljaa. Hän tunsi olonsa niin syylliseksi, vaikka tiesi ettei varsinaisesti ollut tehnyt mitään väärää. 

"Sun ei olis ollut pakko", hän jatkoi, nostaen katseensa Roniin. "Entä jos Jake oliskin halunnut mieluumin sut eikä mua?!" 

25.

Roni

Roni puhalsi savua ulos suustaan ja naurahti ilottomasti. Jokin hänen sisällään oli tiennyt, kuka kuistille hänen seurakseen ilmaantuisi, ja hän oli hieman yllättynyt siitä, että kaukaiselta tuntunut aavistus oli pitänytkin paikkansa.

''Todennäköisesti näin on käynyt'', brunette totesi yksinkertaisesti, tumpaten tupakan vierellään olevan pöydän päällä lepäävään tuhkakuppiin. Yhtäkkiä laskeutunut hiljaisuus tuntui painostavalta ja kiusalliselta, eikä hän äkkiä osannutkaan sanoa mitään. Roni rummutti sormillaan tuolin käsinojaa ja katseli metsää, jonka taakse aurinko laski.

24.

Niko

Niko taisi olla ainoa, joka kiinnitti mitään huomiota Ronin sanoihin. Kaikki muut keskustelivat tai seurasivat kiihkeää keskustelua. Hän huomasi Ronin kuitenkin luikkivan aivan päin vastaiseen suuntaan mihin oli sanonut menevänsä ja hänellä oli pieni arvaus mihin.

"Tiesithänsä että miljoonat viattomat puut on joutuneet kärsimään sun sätkäsi takia?" Hän sanahti, astuessaan kuistile ja jäi nojailemaan seinää vasten. Ei vain olisi tuntunut luontevalta istua toisen viereen juuri nyt. 

23.

Roni

Roni salli itsensä syrjäytyä keskustelusta hetkeksi, sillä koko tunnelma oli jotenkin uninen. Kenelläkään ei oikeastaan ollut mitään ideoita eikä kukaan tuntunut olevan halukas lähtemään mihinkään. Matka ja muut asiat olivat kai vaatineet osansa kaikista. Brunette tunsi turhautumisen kasvavan sisällään, joten hän nousi ylös sohvalta.

''Käyn vessassa'', Roni mumisi ei-kenellekään ja läksi pois olohuoneesta, mutta sen sijaan, että olisi mennyt vessaan, hän meni keittiön läpi takaovelle ja astui takakuistille lämpimään ilmaan. Poika kaivoi tupakka-askin ja sytkärin taskustaan, istuen muoviselle tuolille tuijottelemaan edessään aukeavaa metsää.

22.

Niko

Niko huokaisi raskaasti, saaden oudoksuvia katseita vieressään istuvilta ihmisiltä. Se kuitenkin oli hänen ongelmistaan pienin. Hän tiesi kyllä käyttäytyvänsä typerästi Ronin seurassa, mutta mitä hänen olisi pitänyt sanoa. "Kiitos, kun erosit Jakesta"? Koko ajatuskin kuulosti helvetin naurettavalta. Kaikki oli kuitenkin tienneet että jomman kumman heistä olisi peräännyttävä itse jossain vaiheessa, kun Jake ei itse ollut saanut mitään aikaiseksi. Hän oli ehkä jopa hieman vittuuntunut Jakeen, kun tämä oli ylipäätänsä alkanut pyörittämään heitä kahta samaan aikaan ja vielä enemmän vittuuntunut itseensä, kun oli sallinut sen jatkua. 

21.

Riku

Riku istui Jessen viereen ja loi merkitsevän katseen serkkuunsa, joka oli syventynyt keskustelemaan Antin ja Naten kanssa jostain. Vaikkei hän ollut itsekään mikään ihmissuhde-expertti, häntä kyllästytti katsella Ronia ja Nikoa, jotka hädin tuskin sanoivat toisilleen sanaakaan. Poika kierrätti katsettaan nopeasti kaikissa muissa, jotka olivat ahtautuneet istumaan sohville kuka mihinkin. Riku ei voinut olla miettimättä miten asuntolan ilmapiiri muuttuisi uuden pojan sekä vaihto-oppilaan saapuessa ja Antin lähtiessä Englantiin.

20.

Jesse

Jesse vilkaisi nopeasti ympärilleen, nyökäten lopulta hyväksyvästi. Varsinaiset tavarat olivat vielä asettelematta, mutta sen kerkeäisi varmasti tehdä myöhemminkin, vaikka se hieman nyt jäisikin häiritsemään. Kuitenkin tuntui että universumi halusi hänen olevan muiden kanssa nyt, kun häntä oli niin usein muiden mukaan houkuteltu, että olisi parempi vain mennä mukana. 

Heidän saavuttuaan ala-kertaan muiden luokse Jesse pisti merkille erään häiritsevän asian. Oikeastaan kaikki varmaan olivat kyllä huomanneet sen jo aika päivää sitten. Ronin ja Nikon välinen ilmapiiri oli jotenkin kireä, mikä haittasi hieman ryhmän keskenäistä keskustelua ja yleistä olemista. Kuitenkaan hän ei sanonut mitään, koska uskoi kyllä asioiden järjestyvän ja istahti vapaalle sohvapaikalle, taputtaen vierustaan, jotta Riku istuisi hänen viereensä. 

19.

Riku

Riku irrotti otteensa Jessen olkapäistä ja hymyili hieman, nyökäten samalla pienesti.

''Se kuulostaa hyvältä. Mennäänkö muiden luokse?'' hän kysyi, kallistaen päätään hieman ja tarttuen blondin kädestä kysyvästi. Hän oli ylpeä itsestään, sillä hän tunsi edistyneensä jonkin verran ja olevansa nykyään paljon rohkeampi kuin mitä jokin aika sitten. Pojasta tuntui, että hän oli pelkästään kuluneen kesän aikana onnistunut kukistamaan enemmän pelkojaan kuin koko elämänsä aikana yhteensä.

18.

Jesse

Jesse pudisti päätään myös, hymyillen hieman pahoittelevasti. 

"Ei mulla ole, mutta jos vaan nautitaan päivästä muiden kanssa?" hän ehdotti, kun ei muutakaan keksinyt ja jos totta puhuttiin ei hän olisi tänään ainakaan mihinkään jaksannut lähteä. 

17.

Riku

Riku irrottautui lämpimästä halauksesta, mutta jätti kätensä Jessen olkapäille, pudistan päätään.

''Eipä kai. Onko sulla?'' hän kysyi vastavuoroisesti ja katseli poikaystävänsä kirkkaansinisiä silmiä hieman uteliaasti. Hän piti tällaisista kahdenkeskeisistä hetkistä, jolloin vain oltiin, ja vaikka taustalta kuuluikin puhetta, naurua ja satunnaista kolinaa, se teki olon kotoisaksi.

16.

Jesse

Jesse hymyili, kiertäen omat kätensä vastavuoroisesti Rikun ympärille. Ehkä jollain tavoin hän oli iloinen tämän tehdessä aloitteen. Blondi silitteli poikaystävänsä selkää kevyesti, mulkaisten siskoaan, joka virnuili heille kävellessään huoneen ohi. Onneksi tämä ei sentään sanonut mitään, joten hän saattoi vain nauttia tilanteesta. 

"Onko sulla mitään mielessä?" hän kysyi, irrottautuen hiljalleen halauksesta. 

15.

Riku

Riku soi Jesselle pienen hymyn ottaessaan muutaman askeleen eteenpäin niin, että seisoi aivan toisen edessä.

''Ei se haittaa, ei kukaan muukaan oo vielä kerenny'', hän totesi hienoisesti huvittuneella äänellä. Poika puri huultaan käyden sisäistä taistelua, ja sen voitettuaan hän teki aloitteen kietomalla hieman vapisevat kätensä poikaystävänsä ympärille, painaen päänsä tämän olalle.

14.

Jesse

Jesse mietti hetken kohauttaen olkiaan ja viittoili Rikua luokseen. Hän halusi halata rakastaan nyt kun oli vihdoin ja viimein aikaa. 

"En mä ole miettinyt mitään", hän sanoi hieman nolona. "En mä ole kerennyt."

13.

Riku

Riku risti käsivartensa rintakehälleen ja nyökkäsi.

''Jotakuinkin joo'', hän vastasi ja kuvitteli, miltä Jaken ja Jessen huone näyttäisi muutaman viikon asumisen jälkeen, samoin kuin hänen omansa. Heitä oli käsketty pitämään yksi petipaikka vapaana uutta oppilasta varten, sillä kaikkien muiden ''asunnot'' olivat liian täynnä. Tämä sattui nyt olemaan siinä huoneessa, johon Riku oli majoittunut, joten hän sai hetkisen nauttia omasta rauhastaan.
''Mietittiin tossa että mitä tehtäisiin tänään, oisko sulla mitään ideoita?'' Riku ilmoitti, katsoen Jesseä kysyvästi.

12.

Jesse

Jesse kohotti katseensa tutun äänen kuullessaan ja hymyili. Hän nousi sängyltään, napaten yhden vaatekasan mukaansa vaatekaapille.

"En mä vaan tiedä", hän vastasi huvittuneena, asetellessaan vaatteitaan kaappiin.

"Joko sä purit tavaras?" Hän kysyi, toistaen saman rumban pari kertaa, jotta sai kaikki vaatteet oikeille paikoilleen. Mekot roikkuivat siististi takkien kanssa hengareissa ja muut vaatteet oli viikattu nätisti hyllyille.

11.

Jake & Riku

Jake nyökkäsi hymyillen, lähtien huoneesta ja törmäten melkein suoraan Rikuun, joka tuli käytävällä häntä vastaan. Mustahiuksinen virnisti anteeksipyynnöksi ja meni johonkin huoneeseen etsimään muita. Riku kohotti kulmiaan hieman huvittuneena ja astui sisään huoneeseen, jossa Jesse lajitteli tavaroitaan.

''Mitä Duracelliä toi yks on syöny?'' hän hymähti, istuen tyhjälle sängylle ja tarkkaillen toisen puuhastelua.

10.

Jesse

Jesse hymyili takaisin, rentoutuen hieman. Häntä huvitti, mutta samalla kummastutti Jaken innostuneisuus asiasta, mutta antoi asian olla. Hyvä vain jos Jakella oli hyvällä tuulella.

"Mun pitää asetella näitä tavaroita, mut sä voit kyl mennä jo", hän vastasi, alkaen lajitella vaatteitaan sängylleen.

09.

Jake

Jake nyökkäsi ponnekkaasti, hymyillen samalla reippaasti kerrankin niin, että se ulottui hänen mustiin silmiinsä. Hän tiesi kuinka iloiseksi hän tekisi pikkuveljensä kun tämä saisi kuulla, eikä hän malttanut odottaa, että pääsi kertomaan.

''Kiitos tosi paljon, mie sanon sille ja se tulee olemaan tosi innoissaan'', mustahiuksinen poika ilmoitti virnuillen tyytyväisenä. Pieni ääni hänen päässään käski häntä hillitsemään tunteitaan, mutta hän tiesi, että nyt oli menossa hyperaktiivinen vaihe, ja kerrankin se ei haitannut häntä itseään. Hän tiesi olevansa miellyttävämpi niin.

''Niin, mennäänkö me niiden muiden luo jo vai oliko siulla vielä jotain tekemistä täällä?''

08.

Jesse

"En mä sitä", Jesse kiirehti korjaamaan, miettien mitä sanoisin. Hän huokaisi vilkaisten laukusta pilkistävää kuvaa hänestä ja Juliasta nuorena. Se oli hänellä aina mukana.

"Mä vaan.. En mä oikein näe itseäni ihailtavana", hän naurahti nolona, rapsuttaen takaraivoaan.

"Mut vaan.. Et jos.. Se sitä tulee tarvitsemaan.. Kun se sitä tulee tarvitsemaan.. En mä tiedä.. Sano sille et jos se haluaa niin mulle voi aina tulla puhumaan", hän takelteli epäselvästi. Sellaisella pienellä paikalla kuin vaalajärvi ei ollut muita samanlaisia kuin hän ja kaiken sen epätietoisuuden kokeminen yksin oli ollut raastavaa. Eihän hän toki ollut varma tarkoittiko Jake juuri sitä mitä hän luuli, mutta kuitenkin.

07.

Jake

Jake huomasi Jessen vaivaantuneen reaktion ja hymyili ystävällisesti. Hänen teki kovasti mieli sanoa jotain mystisesti rauhoittavaa, mutta päätti antaa sen olla - hänelle ei tullut mieleen mitään, mikä olisi sopinut juuri kyseiseen tilanteeseen.

''Älä huoli, ei se mitenkään pakkomielteisesti... Se on samanlainen kuin sie, vähän ainakin, ja se ihailee siun rohkeutta olla oma ittes'', mustahiuksinen poika sanoi, eikä viitsinyt lisätä, että ei heidän huushollissaan kannattanutkaan olla oma itsensä, jos se poikkesi vähänkään ''normaalista''.

''Pitäisköhän meiän mennä kattoon, joko noi muut on valmiita niin voitais tehdä jotain yhdessä?''

06.

Jesse

Jesse kuunteli hieman huolestuneena Jaken äänensävyä, punastuen lauseen edetessä kirkkaan punaiseksi. Hän alkoi purkaa jotenkin hermostuneen oloisen nopeasti laukkuaan tietämättä oikein mitä pitäisi sanoa.

"Vai niin.." Hän totesi, miettien kuumeisesti ja istahti sängylleen, katsoen Jakea vakavana.

05.

Jake

Jake katseli Jessen touhuja sängyllään istuen ja muisti jotain nähdessään värikkäät tyttöjenvaatteet ja pussin, josta pursusi meikkejä. Hän virnisti hieman itsekseen ennen kuin rykäisi merkiksi siitä, että alkaisi puhua.

''Ai niin, miun pitikin kertoa siulle yks juttu...'', mustahiuksinen poika aloitti hieman pahaenteisesti ja katsahti huonetoveriaan suu virneessä.

''Miun pikkuveli, sie varmaan Juhon muistat, ihailee siuta ihan himona'', Jake kertoi, ja tällä kertaa hymy hänen kasvoillaan oli rakastava ja hieman haikea hänen ajatellessa pikkuveljeään.

04.

Jesse

Jesse kohautti olkiaan, ei hän ollut ihan varma, eikä se juurikaan edes kiinnostanut, kunhan hän ei joutuisi muiden kamoja purkamaan omiensa lisäksi. Hän astui sisälle huoneeseen, nostaen oman laukkunsa sängylleen. Se oli isoin mikä löytyi heidän talostaan ja loput tavarat hän joutuisi hakemaan vielä myöhemmin kotoa.

"Varmaan ne tekee sitä nyt", hän sanoi, avaten laukkunsa joku pursusi erilaisia värikkäitä tyttöjen vaatteita, joiden alta pilkotti yksinäinen miestenvaatekerta kaikessa synkkyydessään. Päällä koreili myös kamalan suuri pussillinen meikkejä.

03.

Jake

Jake virnisti hieman. Hän sulki kaapin oven aseteltuaan kaikki vaatteensa lukuisille hyllyille ja liu'utti laukkunsa sänkynsä alle saatuaan kaikki tarpeelliset tavarat purettua sieltä pois. Poika huokaisi helpotuksesta ja venytteli käsiään.

''Joko ne muut on vieny kamat huoneisiinsa?'' mustahiuksinen kysyi ja kurkki Jessen ohi (niin hyvin kuin pituudellaan pystyi) uteliaasti käytävään, jossa ei kuitenkaan juuri sillä hetkellä näkynyt ristinsieluakaan. Sekalaista puhetta ja satunnaista ölinää kuitenkin kantautui muista huoneista ja se sai Jaken hymyilemään hieman, vaikka se tuntuikin hänestä kovin kliseiseltä. Hän oli kuitenkin onnellinen, että pääsi taas olemaan ystäviensä kanssa koko ajan, ilman kodin ahdistavaa ilmapiiriä.

2.

Jesse

Jesse raahasi turhautuneena laukkuaan portaita ylös makuuhuoneita päin ja toivoi, että maagisesti jostain ilmestyisi prinssi urhea häntä auttamaan. Portaiden jälkeen hän käveli käytävää pitkin eteen päin, kunnes saapui tutun huoneen luo. Ovi oli jo auki, joten hän jäi hetkeksi kynnykselle seisomaan ja katsomaan kämppistä, sekä hyvää ystäväänsä Jakea.
"Niin on", hän vastasi tälle, hymyillen hieman. Kesä oli ollut mahtava, mutta jotain idyllisä tässä asuntolassa oli tai ehkä jopa tässä koko kampuksessa. 

01.

Jake

Jake laski laukkunsa varovaisesti sängylleen, jottei rikkoisi mitään sen sisällä olevaa mahdollisesti helposti särkyvää, kuten hänellä joskus oli tapana tehdä. Hän veti mustan, äärimmilleen pakatun matkalaukun vetoketjun auki ja sai melkein koko sisällön yhtenä sekamelskana naamalleen. Poika avasi laukun ammolleen ja alkoi sitten vedellä sieltä summanmutikassa tavaroitaan ulos, aloittaen päällimmäisistä tavaroista ja siirtyen hiljalleen hänen todella värikkäisiin vaatteisiinsa. Äkkinäinen ääni ovelta säikäytti hänet pienesti, ja mustahiuksinen kääntyi ovelle, hymyillen siihen ilmaantuneelle ihmiselle. ''Kiva olla täällä taas, tavallaan, vaikka koulu alkaakin'', Jake totesi, katsellen huoneen tyhjiä seiniä hieman kaihoisasti. Ainakin se tuntui enemmän kodilta kuin oikea koti, kalpea poika ajatteli hieman katkerasti työntäen lasejaan ylemmäs.